Haluatko saada tietoa uusista tuotteista sekä tulevista tarjouksista suoraan sähköpostiisi?

Tilaa uutiskirje

Virhe: Yhteydenottolomaketta ei löytynyt.

Seuraa minua

Get inspired

Subscribe to our Newsletter for news on latest products and sales

Virhe: Yhteydenottolomaketta ei löytynyt.

Hae jotain...

Noora Svärd Art

Mitä kaikkea tässä onkaan tapahtunut

Onpa niin ihanaa taas kirjoittaa tänne. En ole päivittänyt blogia pieneen ikuisuuteen, koska noh, ei kai näitä enää kukaan lue? Miettikää, joskus muinoin päivitin blogia monta kertaa viikossa ja odotin, milloin suosikkibloggaajani julkaisevat uusia tekstejä, toista se on nykyään :)

Edellisen kirjoittelukerran jälkeen onkin tapahtunut melkoisesti asioita, en meinaa itsekään pysyä perässä vauhdissa, jonka syypää olen minä itse. Aloitetaan vaikka siitä, että kesä oli ja meni. Päiväni olivat pellavaöljyn tuoksuisia hetkiä täynnä, kun valmistauduin Loviisan taidenäyttelyyn sekä syksyn Habitareen. Ehkä palaan näihin teemoihin jossain vaiheessa, ehkä en. Mutta ainakin sen voin todeta, että molemmista sain ainakin rutkasti kokemusta. Tuosta Loviisasta vielä sen verran, että se on varsin suloinen kaupunki, ihana satama-alue ja hurmaavia vanhoja rakennuksia joka puolella. Käykää viimeistään ensi kesänä, kun siellä on silloin asuntomessutkin. Mutta muutoin minun kesäni oli ihana. Lyhyitä reissuja kotimaassa, muutama keikka, pyrähdys Tallinnaan ja sen sellaista. Ei mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin juuri niin ihmeellistä.

Syksy onkin mennyt rakennellessa uutta. Olin Habitaren jälkeen aivan ryytynyt niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Olo oli tyhjä ja mietin, että mitä ihmettä minä seuraavaksi keksin. Tasainen tahti kun ei minulle oikein sovi, tarvitsen jotain, mitä tavoitella – päämäärän.

Te, jotka olette seuranneet minua pidempään tiedätte, kuinka pari vuotta sitten ostin itselleni työhuoneen asuntoni alakerrasta ja remontoin siitä itselleni (melkein) unelmieni ateljeen. Te myös tiedätte, että remontti ei sujunut täysin kivuttomasti ja matkalla oli useampi töyssy hidastamassa remontin edistymistä. Tällä hetkellä tilanne on tosiaan se, että en voi käyttää alakerran ateljeeta. Ikkunoiden viimeistely rakennuksen ulkopuolelta on edelleen kesken, samoin kunnostamani pönttöuunin hormi on käyttökiellossa. Tila on kylmänä, koska en voi laittaa pattereita päälle (ikkunat falskaa niin paljon), saati lämmittää pönttöuunia (koska hormi on käyttökiellossa). Viime talven maalasin pari lämpöpuhallinta seuranani ja tänä talvena en enää siihen suostu.

Muuten, jos ateljeen remontti kiinnostaa, niin tässä muutama linkki, joka vie sinut aikamatkalle remontin syövereihin:

ENSIMMÄINEN KURKISTUS TULEVAAN TYÖTILAAN
ATELJEEN REMONTTI – MISSÄ MENNÄÄN NYT?
VANHAN, HUONOKUNTOISEN PÖNTTÖUUNIN KORJAAMINEN SEKÄ UUDELLEEN PINNOITTAMINEN
VANHAN TIILISEINÄN PUHDISTUS JA KÄSITTELY
ATELJEEN TÄYDELLINEN B:HARD -KOVAPUULATTIA

Mutta palataan siihen hetkeen, kun palasin Habitaresta. Minulla alkoi hieman läikkyä yli alakerran keskeneräisyys, kylmässä työskentely ei houkutellut yhtään ja muutenkin tulevaisuus mietitytti. Minulle käy aina näin, kun käyn Helsingissä. Ikävöin Helsinkiä, vaikka suurin kaipaus muuttaa sinne onkin haihtunut elämän realiteettien myötä. Olin saanut viestin ennen Habitarea eräältä kuopiolaiselta keraamikolta, hän vinkkasi minulle mahdollisesta työhuoneesta. Siinä Habitaren jälkimainingeissa minä sitten kaivoin tuon viestin esiin ja soitin saamaani numeroon – seuraavana päivänä olin katsomassa työtilaa ja noin viikon kuluttua, muutin sinne.

Ateljee sai nimekseen Ateljee 4, eli tuttavallisemmin A 4.

Tämä hurmaava työtila mahdollistaa minulle sen, että saan vihdoin opastaa muita tutustumaan taiteen saloihin. Pidän A 4:ssa maalaus- ja viini-iltoja sekä erilaisia maalauskursseja, pian julkaisen alkuvuoden uudet kurssit. Lisäksi yhteistyö Ravintolamestareiden kanssa jatkuu ja tulemme pitämään maalausiltoja kerran kuukaudessa myös Kahvila Kantissa.

Tilassa sijaitsee myös minun työhuoneeni. Huone on korkea, siellä on täydellinen valo ja leveillä ikkunalaudoilla voin juoda iltapäiväkahvini. Meillä on ateljeen kanssa edelleen meneillään tutustumisvaihe. Tila ei vielä tunnu omalta, mutta ehkä se vaan vaatii totuttelua.

Syksy siis muuttuikin yhden puhelun myötä täysin, sain taas rakentaa jotain täysin uutta ja samalla toteutin yhden unelmani. Ehkäpä tämän vuoksi marraskuun pimeys ei tunnu tänä vuonna ihan niin musertavalta.

Täältä voit katsoa tulevat maalaus- ja viini-illat sekä kurssit ja ilmoittautua mukaan <3