Ilta-auringon aikaan ja malttamatonta odottelua.

Kuten olen täällä aikaisemmin maininnut, on pihaelämä tempaissut minut täysin syövereihinsä. Pihallamme riittää tekemistä vielä vuosiksi eteenpäin ja kaipa se on niin, että ei tämän kokoista puutarhaa saa ikinä valmiiksi. Olen aloittanut hyvin maltillisesti ja kiinnittänyt enemmän huomioita asioihin, jotka häiritsevät minua ja käynyt niiden kimppuun ensimmäisenä. Otin muutaman kuvan ilta-auringon paistaessa pihallemme, aurinko suodatti sopivasti pois kaiken keskeneräisyyden sekä rikkaruohot. Näissä kuvissa keskenkasvuinen nurmikkokaan ei hirveästi haittaa. Voin kertoa, että todellisuus on jotain aivan toista.

Nostin tuon raparperin kaksi vuotta sitten rannaltamme, silloin se oli ihan pikkiriikkinen. Raukka on menneinä vuosina kokenut kovia, mutta se ei näköjään ottanut itseensä kaivinkoneesta tai päälle kasatusta lampimaasta.

Pihassamme on kolme suurta pihlajaa ja joka vuosi ne ihastuttavat valkoisilla kukillaan. Olen kyllä onnellinen siitä, että pihamme on vanha ja kaikki on ns. täysikasvuista. Jotenkin haluan säilyttää pihamme perinteisenä ja olenkin haalinut perinneperennoja puutarhamyymälöistä ja sainpa puolisoni äidiltä mm. ihastelemiani kotkansiipisaniaisia. Ne pääsivät perustamaani perinteiseen kukkapenkkiin. :)

Rannan istutukset jäävät tänä vuonna tekemättä, koska rakennustyöt jatkuvat vielä kesän ajan. Jotain kuitenkin olemme tehneet, nimittäin latoneet rantaviivan täyteen kiviä. Kiviä jäi vielä sen verran yli, että mikäli rantaamme tulee laituri, saa sen ympäristön myös peitettyä.

Tänä keväänä kasvit lähtivät hitaasti kasvuun, mutta viimeisen parin viikon aikana, kasvua on selkeästi kiritty kiinni. Syreenien avautumista odottelen malttamattomana ja koivu- sekä keijuangervot ovat vasta hieman vihertyneet. Tontillamme on paljon kuunliljoja ja jaoin niistä osan tänä keväänä. Vähän jännitti, että lähtevätköhän kasvuun ollenkaan, mutta huoli oli turha. Nyt tontilla on vähän joka kulmalla komeasti kasvavia kuunliljoja… Myös lumipalloheisi on kasvanut hurjasti, se ei ole ikinä tehnyt näin valtavasti kukkia. En kyllä ole leikannutkaan sitä, joten sen ilme on ”hieman” rönsyilevä.

Tämä pihaelämä on opettanut kyllä paljon tällaiselle malttamattomalle ihmiselle. Olen välillä ollut todella epätoivoinen, mitä tulee meidän kylvämäämme nurmikkoon. Näin alhaalta päin katsottuna, tilanne ei ehkä näytä ihan niin pahalta, mutta kyllä tuo nurmikko aika epätasainen vielä on. Täältä voit käydä katsomassa miltä piha näytti keväällä. Rannan puolella länttejä on selkeästi enemmän ja niitä joudumme varmasti paikkailemaan. Tämä meidän tontti on muutenkin haasteellinen, koska se on melko jyrkkä. Varsinkin talon sekä saunarakennuksen välillä on todella suuri korkeusero ja rakennusten välillä oleva rinne on aiheuttanut minulle miltei unettomia öitä. Rinteen tekeminen on edelleen kesken, mutta joitain paloja urakasta ajattelin tuoda myös tänne blogin puolelle.

En voi uskoa, että tulevana viikonloppuna on jo juhannus?! Vastahan tässä on kesän makuun päästy… Mutta ihanaa keskiviikkoa, minä lähden haistelemaan pihamaalle tuoreen, sirkkelöidyn puun tuoksua. Kyllä, terassihommat etenee.