Browsing Category

Diy

Näin ompelet itse huopalaukun – helppo DIY

. 0 Kommentit .

Ajattelin taas jakaa tällaisen helpon ompeluohjeen. Huopa on helppo materiaali työstää, koska se ei lähde purkautumaan. Käytin tähän askarteluhuopaa, jota laitoin kaksi kerrosta päällekkäin. Olisin käyttänyt paksumpaa huopaa, mutta sitä oli saatavilla vain mustana ja minä kun halusin harmaan. Mikäli löydät kangaskaupasta sitä paksumpaa huopaa, niin tee laukku ihmeessä siitä.

Sitten ohjeeseen:

Tarvitset yhden kappaleen, jonka koko on 120 cm x 50 ja kaksi sivukappaletta, jonka koko on 20 cm x 50 cm. Kantokahvojen koko on 50 cm x 4 cm. Jos teet laukun ohuemmasta huovasta, leikkaa kaikkia kappaleita tuplamäärä.

  1. Taita suurempi kappale niin, että alle jää 70 cm ja päälle 50 cm. Tikkaa reuna 6 mm päästä. Tikkaukset jätetään laukun ulkopuolelle, eli laukkua ei käännetä ympäri!

2. Tee sama myös toiselle puolelle, tikkaa toinen reuna niin, että pohjan leveydeksi jää 20 cm. Nyt laukku sivut ovat 50 cm korkeita ja pohja 20 cm leveä.

3. Tikkaa sivukappaleen alareuna laukun pohjaan kiinni. Älä kuitenkaan ompele ihan ulkoreunoihin saakka, koska seuraavaksi ompelet laukun sivut. HUOM! Tikkaukset jäävät siis laukun ulkopuolelle, joten laita nurjat puolet vastakkain ja katso, että tikkaamasi pohjan ompeleet ovat ulkopuolella. Kts. alempi kuva.

4. Tikkaa pitkät sivut. Aloita ommel siitä, mihin pohjan tikkaus päättyy, näin saat kulmasta kauniimman. Mikäli teet laukun kaksinkertaisesta huovasta, tikkaa tässä välissä laukun yläreuna.

5. Ompele kahvat, eli tikkaa kappaleiden reunat 6 mm päästä. Itselläni on käytössä paininjalka, jonka avulla reunan seuraaminen on helppoa. Mikäli käytettävissäsi on tällainen paininjalka, siirrä neula kuvan osoittamalla tavalla kokonaan vasemmalle.

6. Kiinnitä kantokahvat kuvan osoittamalla tavalla.

Valmis!

Minä säilytän kassissa tällä hetkellä kukkasipuleita, jotka ovat menossa pian multaan. Sen jälkeen ajattelin laittaa kassiin kaikki kirjat, joita tarvitsen opiskelussa sekä päättötyössä. Pino on tällä hetkellä valtava ja siksi ne onkin helppo piilottaa tähän tilavaan laukkuun työpöydän viereen. Ihan hirvittävän raskaista kantamuksia en ehkä tähän laittaisi, mutta esim. tyhjien pullojen kantamiseen kassi soveltuu oikein hyvin!

Sitten vaan kierros kangaskaupassa ja ompelukone esiin! :)

Helppo ja nopea DIY – juuttilaukku takkapuille

. 2 Kommentit .

Tähän aikaan vuodesta takan lämmitys on taas ajankohtaista. Ilmalämpöpumppujen avulla pääsemme pitkälle syksyyn, mutta viimeistään pakkasten saavuttua, aloitamme varaavan takan lämmittämisen. Lämmön lisäksi, elävä tuli tuo kivasti tunnelmaa.

Ompelin perinteisen puunkantotelineen kaveriksi juuttikankaasta kantokassin takkapuille ja siinä ommellessa mieleeni juolahti, että josko joku haluaisi tehdä samanlaisen. Kankaan ei tarvitse olla juuttia, itselläni vaan sattui olemaan sellaista varastossa. Mitoitin kassin niin, että se sopii Clas Ohlsonilta vuosia sitten osamaani Nyby -koriin. Kun takkapuut kantaa tällaisella kassilla sisälle, ne eivät roskaa ihan niin paljoa, kuin kantotelineessä tuodut.

Toivottavasti näistä ohjeista on apua sinulle ja jos herää kysymyksiä, niin kysy rohkeasti, autan parhaani mukaan! :) Sitten ohjeeseen:

  1. Leikkaa kankaasta 105 cm x 62 cm kokoinen pala, taita se keskeltä oikeat puolet vastakkain ja ompele sivut yhteen. Huolittele sivut saumurilla tai siksakilla.
  2. Tee kassille pohja, eli ompele pussin pohjaan kulmat alla olevan kuvan osoittamalla tavalla. Sauman pituus on 29 cm. Pussi on siis edelleen nurin päin.

Käännä pussi ympäri, sen pitäisi nyt näyttää tältä. Ompelemasi kulmat voit taittaa pussin pohjalle, näin pohjasta tulee tukevampi. Ompele pussin yläreuna. Itse käänsin 5 cm + 5 cm.

3. Leikkaa kankaasta haluamasi pituiset kantokahvat. Minulla palan leveys oli 14 cm ja pituus 42 cm.

4. Taita kangas keskeltä ja ompele se pitkältä sivulta, tätä osaa ei tarvitse huolitella. Silitä sauma auki (kts. alla oleva kuva), kantokahvan molemmat päät ovat siis tässä vaiheessa vielä auki.

5. Kun olet silittänyt kantokahvojen sauman auki, ompele molemmista kahvoista VAIN toinen pää kiinni ja leikkaa sen jälkeen kulmat. Varo, että et leikkaa ommelta. Käännä kantokahvat ympäri ja silitä vielä oikealta puolelta. Ompelemasi sauma jää siis kantokahvan keskelle. Kulmista saat kauniit, kun työnnät ne auki varovasti isolla neulepuikolla tai saksien kärjillä.

Kantokahvojen pitäisi nyt näyttää tältä, sauma on toisella puolella keskellä.

Voit silittää kahvan avoinna olevan toisen pään niin, että käännät sitä sentin verran sisäpuolelle. Toinen pää menee umpeen samalla, kun kiinnität kantokahvat itse kassiin.

6. Tikkaa kantokahvat sauman molemmin puolin kuvan osoittamalla tavalla.

Silitä laukku lopuksi. Valmis!

Suunnittelin laukun niin, että siihen mahtuu klapit hyvin pystyyn myös silloin, kun laukkua kantaa. Sen vuoksi kassia täytyy hieman kääntää yläreunasta, kun se on paikallaan korissa.

Mitä tykkäätte? :)

Saunomisen ihanuus, mäntysuovan tuoksu ja uusi penkki

. 0 Kommentit .

Minulla on tapana pestä saunan lattian aina mäntysuovalla, ihan vaan sen tuoksun vuoksi. Mäntysuopa = kesä.

Saunassamme on nyt saunottu reilun vuoden verran ja edelleen kaikki toimii moitteettomasta. Niin no, miksi ei toimisi? Paksut lankkulauteet ovat pysyneet paikoillaan, pientä puun luonnollista elämistä lukuunottamatta. Kiuas on osoittautunut ehkäpä parhaaksi hankinnaksi koskaan, vaikka totta puhuen alussa kauhistelin sen hintaa. Remonttibudjetista siihen lohkaistiin vähän suurempi pala ja nyt täytyy todeta, että hyvä niin. On se vaan niin huippu. Saunalla on sen verran kokoa, että pienemmällä kiukaalla sitä olisi saanut lämmitellä tuntikausia.

Löyly- ja pesuveden kantamista.

Löylyhuoneen uusin tulokas, puolisoni nikkaroima penkki.

Vaikka saunassa on sähköt, lyhdyt ovat riittävä valonlähde pimeisiin iltoihin.

Myös materiaalivalinnat ovat osoittautuneet sellaisiksi, joihin emme taida kyllästyä. Miltei musta seinä sekä lattia eivät tunnu yhtään liian synkältä, päinvastoin. Muutenkin koko rakennuksessa on sellainen mökkimäinen/beach house tunnelma – juuri sellainen, jota lähdin alunperin hakemaan. Tällaiseen vanhaan rakennukseen olisi mielestäni silkkaa hulluutta laittaa valkoisia lauteita tai led-valoja, vaikka ne niin kovin trendikkäitä ovatkin.

Sisäsauna ei herätä minussa suuria tunteita, mutta tämä ulkosaunassa saunominen on minulle miltei rituaali. Puukiuas tuottaa niin pehmeät löylyt, että saunassa voi vain oleilla ja rentoutua. Sellaiset ”pää polviin” löylyt eivät ole minun juttuni ollenkaan, löylyihin mennään hengailemaan. Usein otan myös bluetooth -kaiuttimen mukaan ja laitan Spotifyn soittolistat soimaan taustalle, välillä taas tarvitsen vain hiljaisuutta ja palavan puun ritinää. Nyt syksyn tullen, pimeät illat tekevät saunomisesta entistä rentouttavampaa, kynttilän valo luo kivan hämyisän tunnelman.

Kivaa viikon aloitusta!

Syyspuhteita – Koristeita omasta pihasta

. 0 Kommentit .

Moikka ja mukavaa maanantaita!

Olimme viikonlopun Oulun suunnalla ja miten voikaan pieni viikonlopun mittainen ”loma” yhtä aikaa antaa virtaa, mutta myös uuvuttaa? Uupumus on enemmän henkistä, koska rakkaiden läheisten hyvästeleminen on joka kerta yhtä vaikeaa. Lähdön jälkeen mieli on matala seuraavat pari päivää. Onneksi emme joudu olemaan erossa pitkään ja yhteistä aikaa on pian taas tiedossa lisää. :) Mutta Oulu on ihana ja vähän harmittaa, kun siellä ei tule käytyä useammin ja niin, että aikaa olisi hieman enemmän. Kaupungissa tuntuu olevan niin paljon nähtävää, että yksi viikonloppu ei tunnu riittävän yhtään mihinkään.

Täällä Itä-Suomessa on tuntunut hyvinkin syksyiseltä ja olen jo päässyt tekemään ensimmäistä ”sadonkorjuuta”. Alkukesästä kylvin puutarhaamme  unikoita. Pussukoita lähemmin tarkasteltuani, huomasin niiden olleen silkki- sekä pioniunikoita. Pitkän odotuksen (kiitos viileähkön kesän) palkitsi mieletön kukkaloisto ja taidan ensi keväänä kylvää samoja lajikkeita uudestaan.

Minusta unikko on kaunis ja myös tämä jälkeensä jättämä siemenkota on varsin hauska. Töpselikärsiksi näitä taisin lapsena kutsua. Lapsuudenkodissani omenapuun aluset kasvoivat mitä ihanampia kesäkukkasia, joista sitten noukittiin kauneimmat sisälle maljakkoon ja kasvimaan reunassa kasvoi kehäkukkaa sekä ruiskukkaa heti ruohosipulin vieressä. Muistelen, että jonain kesänä meidän kotipihallakin kasvoi unikoitakin. Ensi kesänä ajattelin itsekin kylvää luumupuun juurelle kesäisiä leikkokukkia. Omenapuut ovat sen verran varjossa, että en tiedä, menestyykö niiden juurella mikään yksivuotinen kukka. Voisihan sitä kokeilla. Ainakin yhden vanhan omenapuun juurelta puskee akileijaa, joten siinä saattaisi menestyäkin jokin kukkanen.

Sidoin unikkojen siemenkodat kimpuiksi ja ripustin ne verannalle kuivumaan. Siinä ne nyt saavat viikon tai kaksi kuivua, jonka jälkeen tasaan ne ja laitan ehkäpä maljakkoon yhdeksi suureksi kimpuksi. On jotenkin palkitsevaa, että omasta pihasta löytyy tällaisia pitkään iloa tuottavia juttuja. Muutenkin minua kiinnostaa luonnonmateriaalien hyödyntäminen ja vanhan kierrättäminen, joten tällainen ”hortoilu” on ihan omiaan minulle. Ainakin näin yksinkertaisessa ja helpossa muodossa. :)

Kivaa viikon aloitusta! :)

Diy

Muistoja seinällä. – Makuuhuoneen tauluseinä.

. 0 Kommentit .

Matkustaminen on minun ja puolisoni yhteinen harrastus. Vaikka emme ole yhdessä vielä ehtineen Euroopan rajojen ulkopuolelle, on reissuiltamme tarttunut mukaan ihanien muistojen sekä jääkaappimagneettien lisäksi kaikkea pikkusälää. Keräilen reissuiltani mukaani joitain pieniä juttuja sieltä täältä, kuten matkalippuja, ihanan ravintolan käsinkirjoitetun kuitin, postikortteja, pääsylippuja, käyntikortteja, esitteitä, paperipusseja jne.

Oli sääli säilyttää kivoista matkoista muistuttavia asioita laatikossa, joten ajattelin kehystää niitä seinälle valokuvien sekä postikorttien sekaan. Näin rakentui tällainen pieni taulukokoelma makuuhuoneemme seinälle. Halusin tauluille yhtenäisen ilmeen, joten leikittelin valkoisilla sekä ruskeilla taustapapereilla.

Tämä on ensimmäinen ”oikea” tauluseinä kodissamme. Mikähän siinä muuten on, että naulojen laittaminen seinään tuntuu niin kamalalta? Täytyy myöntää, että suunnitteluun sai kulumaan aikaa ihan jonkin verran ja kehyksiäkin kävin ostamassa pariin otteeseen. Lopputulos on mielestäni aika kiva, vaikka vähän pelkäsin, että ilme on liian rauhaton. Taulut tuovat kivasti särmää muutoin niin vaaleaan makuuhuoneeseen.

Olen suunnitellut tauluseinää myös suuremmassa mittakaavassa. Minulla on tapana kehittää aina yksi valokuva jokaisesta kohteesta, jossa olemme käyneet. Nyt alakerran tauluhyllyt alkavat olemaan liian täynnä ja osa kuvista odottaa edelleen kehyksiin pääsyä. Yläkerrassamme on pieni pätkä käytävää, jonka seinille valokuvat sopisivat kivasti. Niitä voisi laittaa vaikka koko seinän korkeudelle. Seinien pinnat pitäisi kuitenkin uusia ennen taulujen naputtelua paikoilleen, joten ainakin toistaiseksi jään vain haaveilemaan kunnon galleriaseinästä. Seuraavaa remonttipuuskaa siis odotellessa…

Hei ihanaa viikonlopun jatkoa!

Tämän kesän hitti! – Näin kasvatat itse basilikaa.

. 0 Kommentit .

Minulle esitettiin jokin aika sitten kysymys ”Missä viidessä asiassa koet olevasi hyvä?” En osannut oikein sanoa tuohon kysymykseen yhtään mitään ja tunsin meneväni hieman jopa lukkoon. Ihmismieli on sinällään hassu, että itsestään on paljon helpompi keksiä niitä huonoja ja negatiivisia asioita ja sitten piehtaroida niissä, kuin että keskittyisi niihin positiivisiin asioihin. Olen pyöritellyt tuota kysymystä mielessäni ja nyt voin sanoa keksineeni ainakin yhden asian. Tänä kesänä onnistuin kasvattamaan basilikaa!

Puutarhan kasvatuslaatikoissa viihtyvät erilaiset persiljat, mintut, ruohosipuli sekä korianteri, mutta kylmänarkaa basilikaa en ole oikein onnistunut ulkona kasvattamaan. Niinpä tänä kesänä kasvatin basilikan sisätiloissa, tarkemmin aurinkoisella verannallamme. Ostin marketista yhden euron basilikan, josta napsaisin versoja vesilasiin. Niistä kolmesta versosta olen kasvatellut jo aika monta uutta basilikaa! Kun versoihin ilmestyvät noin parin viikon päästä valkoiset juuret, voi versot siirtää multaan. Ainakin saviruukuissa basilikat vahvistuvat ja viihtyvät oikein mainiosti.

Minulla on näitä basilikaruukkuja jo vaikka kuinka monta ja taas laitoin uudet versot juurtumaan. Ajattelin varautua talven varalle, jos sitä saisi edes yhden ruukun säilymään hengissä läpi pimeimpien kuukausien. Käytämme basilikaa todella paljon ja yrtitkin kasvavat paremmin, kun niistä napsii suurimpia lehtiä salaatin sekaan.

On tämä syyskesä aika ihanaa aikaa. Tuuli on kyllä jo kääntynyt viileämmäksi ja illatkin tuntuvat jo hurjan pimeiltä, mutta niissä molemmissa on oma viehätyksensä. Eihän sitä tiedä, jos tulevasta syksystä tulee se kaikista paras syksy koskaan. Ainakin sellainen tavoite minulla on. :)

Kivaa keskiviikkoa!

Diy

Matkamuistoja – suojapaperi seinälle.

. 0 Kommentit .

Meillä on puolisoni kanssa tapana ostaa jokin pieni matkamuisto jokaisesta kohteesta, jossa olemme käyneet. Työhuoneen hylly onkin täyttynyt mm. perinteisistä jääkaappimagneeteista ja voin kertoa, että esimerkiksi Italiassa, ne eivät ole kovinkaan kauniita. Olen onneksi onnistunut välttämään ne pahimmat, pasta- ja pitsalautasta esittävät. :) Mutta kun tähän hommaan on ryhdytty, niin silti sellainen pieni juttu täytyy kotiin tuoda. Kaunein niistä on ehkä Venetsiasta tuotu pieni lasitaideteos, joka kuvaa gondolia. Aina silloin tällöin saatan löytää jonkin vanhan postikortin tai julisteen ja Nizzasta toin mukanani kauniita, pieniä puisia kulhoja. Silti kaikista hauskimmat ja mieleenpainuvimmat tuliaiset ovat ilmaisia, niiden muistojen lisäksi siis. Olen kerännyt meren rannalta simpukoita ja kiviä ja nyt viimeisimpänä, toin kotiin ravintolan pöydästä suojapaperin.

Se taisi olla ensimmäinen iltamme Bolognassa, kun kävelimme ympäri keskustaa ja mietimme minne menemme syömään. Löysimme kivan ravintolan ja siinä hotellille kävellessämme, ohitimme toisen, kivalta näyttävän ravintolan. Muistin lukeneeni ravintolasta TripAdvisorista, koska sen nimi oli niin mieleenpainuva – Va Mo La. Muuten en ehkä olisi kiinnittänyt ravintolaan mitään huomiota, koska vanhassa kaupungissa näitä toisiaan muistuttavia ravintoloita on kadun varret pullollaan. Seuraavana iltana otimme suunnaksi tämän Va Mo La:n ja poistuimme hymyssäsuin. Hyvää ruokaa, ihana miljöö ja mahtava, sopivan tuttavallinen palvelu. Huomasimme jo silloin nämä pöydällä olevat suojapaperit.

Varasimme pöydän Va Mo La:n myös reissumme viimeiselle illalle ja mietin, että onko vähän noloa kysyä, että saisinko yhden paperin mukaani… Yritimme syödä mahdollisimman siististi, että yksikään rasvatahra tai hikoilevan lasin pohja ei sottaisi paperia. Ei onnistuttu. Syötyämme ja maksettuamme, kysyin suloiselta tarjoilijatytöltä ”Tämä saattaa kuulostaa vähän oudolta, mutta saisinko yhden tällaisen mukaani?” heilutellen suojapaperia vieno hymy kasvoillani. Hän pinkaisi läheiselle hyllylle ja palattuaan ojensi paperin minulle todeten ”Siinä ei ole mitään outoa, se on suloista! Tässä, ole hyvä!” ja niin me lähdimme paperi kainalossamme pakkaamaan tavaramme ja nukkumaan kolmen tunnin yöuniamme ennen seuraavan aamun lentoa.

Kotona kehystin suojapaperin ja nyt se koristaa keittiötämme. Osana skandinaavista keittiötä, on nyt pala ihanaa Italiaa ja taulu muistuttaa meitä taas kerran onnistuneesta Italian lomastamme. Niin, tuo taulu muuten esittää rypälelajikkeita, joita kasvatetaan Italiassa.

Olemme tämän vuoden puolella käyneet Barcelonassa ja nyt kesällä Italiassa. Jotain tästä elämän menosta kertoo se, että en ole ehtinyt katsomaan läpi vielä edes Barcelonan kuvia. Matkustus on todella suuri ja luonnollinen osa elämäämme, joten varmasti tulen jossain vaiheessa väläyttämään hetkiä näistä kahdesta kohteesta. Viimeistään sitten, kun tulee se sateinen vapaapäivä, jolloin tietokoneen ääressä oleminen tuntuu luontaisimmalta. Muuten haluan nauttia näistä kesän viimeisistä rippeistä ja valmistautua syksyyn. :)

Olisi ihana kuulla, millaisia matkamuistoja te tuotte reissuiltanne? Jotain hieman kauniimpaa, kuin jääkaappimagneetit?

Diy

Kuvia uudesta terassista ja vinkki edullisiin terassikalusteisiin!

. 0 Kommentit .

Siinä se nyt on, melkein valmis terassi numero kaksi. Valmis tämä tosiaan ei vielä ole, koska mm. laituri puuttuu, mutta aika loppusuoralla ollaan tämän rakennusprojektin kanssa. Tyyliltään suurempi terassi on samanlainen, kuin rakennuksen päädyssä oleva vilvoitteluterassi.

Terassin ympärillä kulkee sepeli ja nyt taas kerran odotellaan, että josko tuo ruoho alkaisi joskus vihertämään. Terassin viereen on tulossa myös ulkotulipaikka, koska varsinainen grillailu tapahtuu talon terassilla. Tästä terassista on tarkoitus tulla enemmänkin ajanvietto- sekä rentoutumispaikka ja viereen tulevaa ulkotulipaikkaa voi hyödyntää myös syksyllä tai jopa talvellakin.

Kylläpä siinä on ihan kiva viettää kesäpäiviä. :) Seuraavaksi meidän pitäisi hankkia kalusteita. Kiertelimmekin loman aloittajaisiksi paikalliset huonekaluliikkeet vain todetaksemme, että tarjonta on aika kehno. Mutta itse asiassa tein jo ensimmäiset hankinnat, eli kuvissa olevat kansituolit. Ne olivat Ikeassa tarjouksessa (alle kymmenen euroa kappale!?), mutta yllättäin kangas ei oikein miellyttänyt minua. Niinpä kaivoin kaapista palan pellavaa sekä paksua puuvillaa ja ompelin tuoleihin uudet kankaat. Voin luvata, että onnistuu varmasti ihan keneltä vaan! Suoraa saumaa ja pari kujaa. Mietinnässä on vielä, että maalaanko rungot valkoiseksi vai jätänkö noin. Pitää katsoa, miltä tuolit näyttävät tulevien kalusteiden kanssa.

Näin kesällä olen ollut aika laiska istumaan koneella ja kameraakaan en ole oikein jaksanut aina kaivaa esille… mutta ei kai kenelläkään ole lomalla aikaa syventyä blogeihin? :) Rento postaustahtini siis jatkuu toistaiseksi ja jospa sitä elokuussa on taas enemmän näytettävää sekä kerrottavaa. Nyt siirryn takaisin ulkoilmaan nauttimaan ilta-auringosta! Ihanaa iltaa!

Sateen jälkeen ja terassikalusteiden uusi ilme – helppo DIY

. 0 Kommentit .

Eilen valittelin harmautta ja sateista keliä, mutta toisaalta, sateen jälkeistä raikkautta ei kyllä voita mikään. Tapani mukaan hiiviskelin pihamaallamme juurikin sateen jälkeen ja otin samalla kuvia viimeisimmästä projektistani. En ole tehnyt taloamme varten ainuttakaan uutta terassikaluste hankintaa. Käytetyn ruokailuryhmän ostimme edelliseltä omistajalta ja siinäpä ne hankinnat sitten ovatkin. Löysin meidän rantarakennuksen uumenista kaksi vanhaa ja väsynyttä tiikkituolia. Tuolien pinta oli palanut auringossa ja oli niissä muutama maaliroiskekin. Minua ei oikein kiehtonut tiikin punaruskea sävy, joten päätin käsitellä tuoleihin kokonaan uuden pinnan sekä värin samalla kertaa.

terassituoli_5terassituoli_2 terassituoli_1 terassituoli_6terassivuoli_2

Marssin viereiseen rautakauppaan ja hetken hyllyjen välissä tyhmänä pyörittyäni löysin mustan terassi-/ulkokalusteöljyn. Kysyin vielä myyjältä, että saahan tällä vanhan värin piiloon ja vastaus oli kyllä. Nämä tuolit olivat tosiaan niin kuluneet, että yksi kerros riitti, tiikki oikein imaisi öljyn sisäänsä. Pinnasta tuli kivan matta ja jo seuraavana päivänä tuolit pääsivät testiin, kun vesisade taas kerran yllätti. Tuoleista ei irronnut väriä ja pinta hylki vettä. Käsittelin samalla myös yhden aurinkotuolin sekä pienen pöytäryhmän. Nämä molemmat olivat pinnoiltaan paremmassa kunnossa, joten ne kaipasivat kaksi kerrosta öljyä, että lopputulos oli riittävän tumma.

terassituoli_4 terassituoli_3

Sellainen helppo DIY tällä kertaa. Katselin näitä kalusteöljyjä ja valikoimissa näyttäisi olevan myös kelonharmaan sävyinen öljy. Taidan hakea sen seuraavaksi ja käsittelen harmaan ruokailuryhmämme sillä… olen koukussa, kunnostusprojekti koukussa! Minusta näiden tuolien ilme on nyt paljon skarpimpi ja lopputulos on oikein onnistunut. Ilman käsittelyä nämä tuolit olisivat edelleen varaston uumenissa tai pahemmassa tapauksessa olisin heittänyt ne roskalavalle. Onneksi en tehnyt niin… :) Näistä tulivat minun suosikit!

Diy

Sohvapöydän uusi ilme.

. 0 Kommentit .

pöytäuusi5 pöytäuusi6 pöytäuusi2 pöytäuusi3 pöytäuusi4

Näillä surkeilla kännykkäkuvilla mennään. En ole vielä ehtinyt valoisan aikaan ottamaan parempia kuvia tästä meidän viimeisimmästä projektistamme. Kuten eilen kerroin, löysin tämän vanhan pöydän vahingossa paikallisesta vanhojen tavaroiden liikkeestä. Päätimme tehdä pöytään valkoisen ”kannen”, joka vielä kuvien ottohetkellä oli märkä. Siksi pöydällä ei sen kummempia asetelmia ole. Nyt olen tässä miettinyt, että pitäisiköhän nuo pöytälevyn reunatkin maalata vai jätänkö pöydän tällaiseksi?

Mieheni siis hioi tasohiomakoneella taiteilijan taiteellisen näkemyksen pois, reunat rajattiin maalarinteipillä ja pinta sai parin päivän aikana useamman maalikerroksen. Onneksi tuo toinen puolisko tekee mielellään tällaisia pieniä tuunausjuttuja, eli tässä projektissa harmitonta luontokappaletta ei ole vahingoitettu. :) Tämän pöydän myötä koko olohuone koki pienen muutoksen ja sohva vaihtoi paikkaa. Olen nyt yrittänyt sopeutua uuteen järjestykseen ja tuntuu, että joka ilta olen nykimässä tai siirtämässä jotakin huonekalua johonkin suuntaan.

Minulla on muuten seuraava pöytäprojekti odottamassa. Tosin projekti saapuu meille viikonloppuna ja se onkin ehkä sitten vähän suurempi töinen yksilö. Laittelin jo apelleni viestiä, että miten isoja puristimia häneltä löytyy, sellaisista kun saattaa olla tarvetta. Palaan tähän projektiin myöhemmin, mikäli siitä tulee yhtään mitään… Sen myötä varmaan taas pari huonetta kokee pientä muutosta. Täytyy myöntää, että on muuten aika loputon suo tämä vanhan talon sisustaminen tai minun tapauksessani täyttäminen. Minä kun en koe olevani mikään trenditietoinen sisustaja, eikä meidän koti ole mikään näyttelykappale. Koti on koti ja siellä on hyvä olla. Minä jätän suosiolla ”blogikodit” ja trendikkäät pakkosaada -hankinnat muille ja keskityn olemaan epätrendikäs tuunaaja. :)

Oikein ihanaa torstaita! Huomenna onkin jo perjantai ja saatte nähdä pilkahduksen uudesta taulustani!