Ostoskorisi on tyhjä!
Aamuauringon metsästäjä ja ateljeen pieni DIY
Jos jotain positiivista näistä julmetun kylmistä pakkasaamuista täytyy löytää, ovat ne nämä aamuauringon säteet, jotka värjäävät kodin sekä ateljeen oranssinpunaiseksi. Nämä auringon värjäämät tunnit ovat minulle lupaus keväästä ja onhan tuo päivä jo hieman pidentynyt, eikö vaan? Kuten olen aikaisemminkin maininnut, olen kevään lapsi ja kevät onkin minulle se paras aika vuodesta – lisääntynyt valo sekä lämpö herättävät minut kirjaimellisesti talvihorroksesta.
Mutta, kuten kuvista saattaa huomata, on ateljeeseen valmistunut pieni DIY -projekti.
Sain vihdoin öljyvärit jotenkin järkevästi esille niin, että minun ei aina tarvitse olla etsimässä ”juuri sitä oikean sävyistä punaista” kaikkien tuubien keskeltä. Mietin, että laitanko tämän viritelmän ensin seinälle, mutta paksun tiiliseinän poraaminen ilman, että pinnoite kärsii, oli melko epätodennäköistä. Siksi laitoin erillisen obs -levyn tuohon varaston oveen, jossa se on vain parilla ruuvilla kiinni. Sen saa siis kätevästi pois, jos siltä tuntuu. Muutoin, naulasin messinkinauloja riviin ja tuubit roikkuvat niin ikään messinkisillä klipseillä, jep, esteetikko nauttii näistä pienistä yksityiskohdista.
Nuo muutama aamun valoisa tunti, jotka vietin ateljeella, tuntuivat ihan hurjan ihanilta. Olen nyt tottunut maalaamaan valot päällä, koska noh, viime aikoina päivät ovat olleet melko harmaita. Työskentelen paljon myös iltaisin, jolloin luonnollisesti ei tähän vuoden aikaan pärjää ilman keinovaloa. Onneksi satsasin remontin yhteydessä ateljeen valaistukseen ja siellä on miellyttävää työskennellä myös pimeän aikaan, mutta eihän sitä luonnonvaloa vaan voita mikään!
Eihän tämä minun pikkuruinen ateljeeni mikään mahtavan upea ole, mutta tässä elämäntilanteessa se välttää minulle vallan mainiosti. Mahdun näihin 16 neliöön juuri ja juuri ja kaikille tarvikkeille on se oma paikkansa. Tosin vanha arkistokaappi on edelleen etsinnässä, näiltä leveyspiireiltä en sellaista ole löytänyt – paikalliset antiikkiliikkeet ja kirpputorit on jo koluttu. Jos olen ihan rehellinen, niin salaa haaveilen samanlaisesta ateljeetilasta, joka Tove Janssonilla oli – korkeat huoneet, hulmuavat verhot ja kaari-ikkunat. Sen tiedän, että sellaistakaan ei näiltä leveyspiireiltä löydy, mutta eihän sitä tiedä, mistä minä itseni seuraavaksi löydän. Olen huomannut, että tähänkin saakka yksi unelma toisensa perään on toteutunut, vaikkakin niillä on aina ollut oma hintansa. Jatkan siis unelmointia!
Tällä viikolla blogi tulee päivittymään vielä toistamiseen (harvinainen postaustahti!). Tulen palaamaan ateljeen remontin pariin, joten kuullaan pian!