Ostoskorisi on tyhjä!
”Vierashuoneen” uudistamista olemassa olevilla huonekaluilla ja hyppy tuntemattomaan.
Tiedättekö. En pidä sanasta vierashuone. Vierashuone. Koko sana tuntuu ihan hassulta.
Yläkerrassamme on kaksi makuuhuonetta ja koska olemme puolisoni kanssa jakaneet kaikki nämä vuodet (ja toivottavasti myös tulevaisuudessa jaamme) saman huoneen, jäi toinen yläkerran makuuhuone ikäänkuin ylimääräiseksi – niin sanotuksi vierashuoneeksi. Huone on ollut vähän sellainen läpikulkutila, jonne kerääntyy kaikkea ylimääräistä. Yläkerrassamme on ollut aikoinaan toinen asunto ja tästä toisesta makuuhuoneesta löytyy jälkiä puretusta puu-uunista sekä pönttöuunista. Myös ns. ullakkotiloja on otettu käyttöön ja huoneessa on osaksi vino katto, joka tekee tilasta todella haasteellisen sisustettavan. Tämän lisäksi huonetta dominoi 120 cm leveä sänky, jonka ajattelimme muuton yhteydessä tuoda huoneeseen mahdollisia yövieraita varten.
No.
Koska näitä yön yli viipyviä vieraita meillä käy ehkä kaksi kertaa vuodessa, niin järkeilin, että miksi ihmeessä käyttäisin yhdestä huoneesta neliöitä yhden sängyn verran näitä vieraita varten, jos nukkuminen onnistuu muutenkin, vaikka ilmapatjalla? Kuulostan ihan tyrannilta, mutta tuo huone on sen mallinen, että 120 cm sänkyä ei saanut mitenkään järkevästi pyöriteltyä niin, että minun fengshui olisi kestänyt katsella sitä. Niinpä sänky sai lähteä (vieraat siis nukkuvat tulevaisuudessa 140 cm leveällä ilmapatjalla, sori) ja otin uudet neliöt niin sanotusti hyötykäyttöön.
Siirsin makuuhuoneestamme sohvan, kaksi nojatuolia sekä jalkalampun sängyn paikalle. Huone tuntuu nyt paljon suuremmalta ja valoisammalta, kun nurkassa lymyillyt iso harmaa möykky on poissa. Onhan tämä huone nyt aika antiikkipainotteinen, sellainen mummola, josta puuttuu pitsipöytäliinat, mutta mennään tällä nyt toistaiseksi. Yläkerta odottelee remonttia ja sisustus lilluu tällä hetkellä jossain välitilassa. Nyt yläkerrassakin on jopa kiva viettää aikaa ja voihan se olla, että puoliso päivittää television suurempaan, jolloin vanhalle televisiolle on valmiiksi paikka tässä uudistetussa oleskeluhuoneessa. Ehhh.
Näissä kuvissa näkyy huoneen yksi nurkka. Olen ottanut neliöt hyötykäyttöön ja tilassa on myös minun ”kuntosalini” sekä opiskelunurkkaukseni. Tuonne yläkertaan on hyvä vetäytyä omaan rauhaan tekemään esimerkiksi verkkotenttejä. Huone on edelleen keskeneräinen ja se kaipaa jotain. Etsinnässä on jokin pieni, siro kirjahylly, jossa olisi mahdollisesti lasiset liukuovet. Koska ylimääräisillä projekteilla ei ole kiire, jatkan etsintää hiljakseen. Kyllä se vielä osuu kohdalle, kun on osuakseen.
Sitten näistä tauluista. Minun on pitänyt monta kertaa maalata akvarelleilla, mutta kaikki muu taiteilu on imaissut minut syövereihinsä ja akvarellit ovat kirjaimellisesti jääneet laatikon pohjalle. Mietin aluksi, että en taida edes esitellä tuotoksiani täällä blogin puolella. Seuraava ajatukseni oli, miksi en esittelisi. Tarkoituksenani oli maalata maisemia abstraktilla otteella ja halusin jättää tulkinnan katselijan vastuulle.
”Nousu” -maalauksessa halusin kuvata lähestyvää myrskyä (tummempi sävyinen taulu), ”Aamunkoi” nimi kertoo riittävästi ihan näinkin.
Tällainen nollabudjetin uudistus tällä kertaa. Vielä kun saisin tuon lattian vaihdettua… Täytyy vaan oppia elämään sen faktan kanssa, että vanhassa talossa remontoitavien kohteiden lista on loputon.