Sillä aikaa, kun uuden sohvamme juuri petsatut jalat kuivuivat, lepakkotuoli sai uudet vaatteet. Entinen musta keinonahka natisi ja rutisi istuttaessa ja en oikein tykännyt sen vaaleasta, keinotekoisesta taustasta. Se ei haitannut edellisessä asunnossa, koska tuolin selkämys oli seinää vasten, nyt se oli ensimmäinen asia joka osui silmään, kun astui olohuoneeseen.

Valkoinen, valmiiksi kutistettu paksu puuvilla oli helppo ommella ja lopputulos on paljon kevyempi. Ihan kuin meillä olisi uusi tuoli! Tämä on minun lempipaikkani olohuoneessa nyt kun ”uudet” nojatuolit ovat vielä vaiheessa (niinPÄ, lisää projekteja). Päätin, että lepakko saa myös jäädä olohuoneeseen, koska se on niin kevyt siirtää takan eteen. Mukaan kun ottaa vielä kupin teetä, villasukat ja kirjan, niin siitä on minun ja lepakkotuolin yhteinen hetki tehty.

Mitä olet mieltä valkoisesta päällisestä? Onko ihan pliisu vai jesjes?