Ostoskorisi on tyhjä!
Verannalla – nettikirpparilöydöistä, kierrätyksestä ja vähän ikävästä
Eletään vuoden parasta aikaa. Tiedättekö sen ihanan vihreän sävyn, joka juuri auenneissa koivunlehdissä on? Se hetki, ne muutamat päivät, kun tuo sävy valtaa puut, on minulle vuoden paras aika. Nukkumaan ei malttaisi mennä, koska haluaisi nauttia näistä valoisista illoista loputtomiin ja aamulla haluaa herätä aikaisin, että pääsee nauttimaan aurinkoisista aamulenkeistä.
Kesällä ei ehdi nukkua ja silti univaje ei tunnu missään.
Näinä hetkinä huomaan kaipaavani omaa pihaa sekä terassia. Ikävöin sitä fiilistä, kun voit kävellä omalla nurmikolla paljain varpain ja nauttia aamukahvisi omalla terassilla. Tämä ajatus, se hienoinen ikävä, siivitti saamaan asuntoni verannan viihtyisämpään kesäkuntoon.
Ne, jotka ovat seuranneet Instagramiani tietävät, että eräs huhtikuinen sunnuntai-ilta päätin hetken mielijohteesta kurkata verannan muovimaton alle. Muovimaton alta löytyi levytys, jonka alta paljastui vanhat lankut. Levytys irtosi ilman sen suurempaa vaivaa, mutta ne sadat naulat, joilla ne olivat kiinni, vaati hieman pidempää pinnaa.
Alla oleva lankku on vanha ja juuri sopivasti kulunut. Mäntysuopapesun jälkeen, se sai jäädä alkuperäiseen asuunsa – epätäydellisen täydelliseksi. Verannan remontti on ollut mielessäni jo hetken ja tällainen pieni, ilmainen ”kasvojen kohotus” teki ihmeitä koko tilalle.
Olen ajatellut muuttaa tilan jossain vaiheessa lämpimäksi, mutta tämä valloillaan oleva epidemia siirsi suunnitelmiani syksymmälle. Remontti tulisi kuitenkin olemaan melko suuri, koska lattialankut pitäisi nostaa pois ja niiden alle tulisi asentaa lämmitys. Vanhat ikkunat saisivat irroitettavat lämpölasit, jotta ne eristäisivät riittävästi ja ulkoseinät tulisi myös eristää. Tällä hetkellä energia ei riitä ollenkaan tällaisten asioiden miettimiseen ja onhan minulla vielä keittiössäkin hieman tekemistä.
Lisäksi olen kysellyt talonyhtiöltä, josko saisin rakentaa pikkuruisen pation. Se asia selviää kesäkuun loppupuolella. Mikäli lupaa ei tule, voin kuitenkin laatoittaa alueen, jotta saan rakennettua siihen oman kesäkeitaani. Sellainen pieni kesäprojekti on siis vielä tiedossa – se oma ”terassi”, jossa voin juoda aamukahvini.
Nyt kun veranta on näinkin toimiva, en edes tiedä, tulenko toteuttamaan suunnittelemaani remonttia. Ajattelin nauttia tämän kesän verannasta juuri näin ja katsoa syksymmällä, mitä teen.
Ja kyllä olen nauttinutkin!
En edes tajunnut, miten pienillä jutuilla tilasta tuli yht´äkkiä ihan lempparipaikkani koko asunnossa. Kärsivällisen metsästyksen jälkeen, löysin vihdoin nettikirpparilta vanhat, mutta hyväkuntoiset Lumikenkä -tuolit, vieläpä erittäin edullisesti. Niitä olikin sen verran monta, että näiden verannan yksilöiden lisäksi, yksi pääsi makuuhuoneeseen ja yksi vintille. Tuolien mukana tullut pöytä osoittautui liian suureksi ja se toivottavasti löytää joskus uuden kodin.
Muutoin kierrätin tilassa vanhoja, olemassa olevia tavaroita ja huonekaluja. Vanha talonpoikaispöytä olikin verannalla valmiina. Se mahtui tasan yhteen kohtaan ja näin määritti loppujen huonekalujen paikat. Verannalla on myös yksi vanha ovi, joka ei näy kuvissa. Se painaa julmetusti ja muutamaan otteeseen, valssasin sen kanssa nurkasta toiseen. Voin kertoa, että silloin oli fengshuit viimeisimpänä mielessä… Olen haaveillut jo hetken omasta työhuoneesta ja jos joskus sellaisen löydän, teen ovesta itselleni työpöydän <3
Olen istuskellut verannalla, milloin kahvimukin, milloin viinilasillisen kera. Olen katsellut ilta-auringon liikkeitä ja hymyillyt – ikävä on hiljalleen laantunut, painunut pois, unohtunut.