Vasara, nauloja ja pari rakkoa – rantasaunaremontin vaiheita.

Jäimme heinäkuun alkupuolella lomalle ja suuntasimme heti kahdeksi viikoksi reissuun. Rantarakennuksemme oli tuolloin edennyt tähän vaiheeseen. (Täältä voit käydä katsomassa, miltä sauna näytti ennen näitä kuvia.)

Uudet runkotolpat sekä tuulensuojalevyt olivat asennettu paikalleen, myös talon puoleinen katto oli eristetty ja rimoitettu tulevia peltejä varten. Sisällä osa seinistäkin oli jo villoitettu. Tuosta ensimmäisestä kuvasta näkee hyvin, kuinka rakennuksen toinen puoli on kokonaan uutta. Rakennuksen ”vanhassa” päädyssä sijaitsee liiteri sekä säilytystilaa kahdessa kerroksessa. Tämä osa oli säilynyt kuivana ja rakenteet olivat terveet, joten niitä emme lähteneet uusimaan. Samoin vanhat ovet saivat jäädä paikoilleen. Saunan ja takkahuoneen puoleiseen päätyyn tulee uudet ikkunat, sekä kunnollisilla lukoilla varustetut ovet.

Italiasta palattuamme lomaa oli vielä mukavasti jäljellä, joten marssimme välittömästi rautakauppaan hakemaan lisää rakennustarvikkeita. Tästä seuraavasta kapistuksesta tuli hetkeksi paras ystävämme.

Sirkkeli, tuo naapureiden ilo. <3

Tarkennan tässä vaiheessa, että meillä ei mieheni kanssa ole maalaamisen ja tapetoinnin lisäksi mitään kokemusta rakentamisesta (purkamisesta kyllä). Ajattelimme, että eihän nyt yhden saunarakennuksen julkisivun panelointi voi olla niin vaikeaa, joten sopivan hulluna pariskuntana päätimme lähteä kokeilemaan taitojamme. Pihaamme tuli muutama satametriä pohjamaalattua 150 mm leveää paneelia ja yksi kaunis aurinkoinen aamu, aloitimme mittailut.

Ensimmäisen päivän jälkeen rannan puoleinen seinä oli valmis ja me taputtelimme toisiamme olkapäille. Hyvä me! Minä toimin lautatyttönä sekä mittanaisena. Mieheni vasaroi ja sirkkelöi. Niin ja hän tosiaan vasaroi käsin koko rakennuksen, meillä ei ollut käytössä naulainta. Siitä ne rakot tulivat. Täytyy kyllä nostaa hattua ja kumartaa tässä vaiheessa miehelleni. Naularivit ovat niin täydellisen suorat, että en kyllä olisi voinut saada parempaa remppamiestä rinnalleni.

Päätimme jättää kattotuolit näkyviin, joten kuviosahaa apuna käyttäen paneeleihin tehtiin kattotuolien menevät lovet. Rakennuksen harjakorkeus huitelee noin kuudessa metrissä, joten aikamoista säätämistä tuo asennustyö oli, mutta lopputulos on kyllä vaivan arvoinen. Toinen vaihtoehto olisi ollut paneloida kattotuolit piiloon, kuten meidän talossa on, mutta jotenkin tässäkin halusimme kunnioittaa rakennuksen entistä ilmettä ja päädyt saivat jäädä auki.

Panelointi oli tehty muutamassa päivässä ja tähän voin todeta, että työ tekijäänsä opettaa. Hyvin siis selvittiin tästäkin remontin vaiheesta. Päivät naputeltiin nauloja ja illat suunniteltiin innokkaina jo seuraavaa vaihetta. Pidimme kyllä välillä taukoakin, että remontointi ei alkaisi tuntumaan työltä…

Sellainen pieni remppapäivitys tähän väliin. Seuraava vaihe on myös jo valmis, joten siitä seuraavaksi!