Väliaikaisuudesta, viikonlopuista ja hieman ensiviikon (iloisista) jutuista

Viimeiseen puoleen vuoteen tämän väliaikaisen kodin nurkat ovat alkaneet hiljalleen käymään tutuiksi. Edelleen minulla on tunne, että minun ei kuulu olla tässä, missä nyt olen, mutta hiljalleen pysyvyys on hienoisesti syrjäyttämässä väliaikaisuutta. Tästä kertoo se, että sain vihdoin makuuhuoneen kattoon valaisimen. No okei, alkoi tuo vaatteiden etsiminen aamu- ja iltahämärässä olemaan hieman hankalaa, mutta kuitenkin.

Kun muutin tähän asuntoon puoli vuotta sitten, olin menettänyt minun mittakaavassani paljon, minusta ja unelmistani oli lohkaistu pala pois. Samalla leijuin jossain uuden alun viehätyksen ja onnellisuuden välimaastossa. Mikään ei tuntunut minulle mahdottomalta ja se tunne minulla on edelleen.

Vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan, missä pisteessä elämäni on tällä hetkellä. Tuolloin haravoin omakotitalon pihaa ja istuttelin kukkasipuleita, niiden kukkasten nousemista seuraavana keväänä en sitten enää nähnytkään. Sen sijaan löysin itseni pikkuruisesta vuokra-asunnosta, joka ei tuntunut todellakaan millään tavalla kodilta. Se on ihan käsittämätöntä, miten ihminen sopeutuu muutoksessa. Nyt tämä koti alkaa tuntumaan ihan siedettävältä ja tänne on kiva tulla, joskin maalaukseni alkavat hieman viemään liikaa tilaa.

Muutamaan kuukauteen arvomaailmani on muuttunut ja minusta on tullut entistä rohkeampi sekä itsenäisempi. Olen puoleen vuoteen toteuttanut enemmän itseäni, kuin varmasti koskaan. Olen poistunut epämukavuusalueelle ja ottanut riskejä, toteuttanut unelmiani. Aikaisemmin kuuntelin ulkopuolelta tulevia mielipiteitä. Vaikka välillä epäröinkin, nyt kuuntelen entistä luottavaisemmin intuitiotani ja se on kannattanut.

Olen sanonut lukemattomia kertoja, että kun keskittyy hyvään, hyviä asioita tapahtuu. Kun päästää irti henkisesti alaspäin painavista asioista, niiden tilalle tulee jotain paljon parempaa. Toistan itseäni, koska en todellakaan aikasemmin uskonut tällaiseen. Kokemus on kuitenkin opettanut minua ja mahtavinta on se, että nykyään keskityn tulevaisuuteen. Niin, ette arvaakaan, montako kertaa minun on tehnyt mieli luovuttaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna, ne ovat olleet juuri niitä huippuja, jotka ylitettyäni ja joista selviydyttyäni, jotain mahtavaa on tapahtunut.

Joten, jos sinulla käy edes pikkiriikkisesti mielessäsi luovuttaminen, jatka vielä vähän. Muista silloin, miksi aloitit, mistä olet jo selviytynyt ja mikä on päämääräsi.

Kesän ja muutaman hurjan viime viikon jälkeen, viikonlopuilla on taas oma merkitys. Viime viikonlopun paikkailin väsymystäni, joka on yrittänyt nujertaa minua vielä tämän kuluneenkin viikon ajan. Tämän viikonlopun ajattelin siis keskittyä iloa tuoviin asioihin ja samalla myös itseeni. Töitäkin ajattelin tehdä. Olen myös ottanut taas pienen askeleen kohti unelmiani, joten viikonloppuna työskentelen myös sen asian parissa. On muuten jännä nähdä, missä olen puolen vuoden kuluttua.

Mutta hei, hieman ensiviikosta! Nimittäin, jos yhtään olet haaveillut taidejulisteistani ja et ole vielä sellaista itsellesi hankkinut, ole kuulolla 😊 Tästä tulen kertomaan enemmän Instagramin puolella!