Rouhean rakas Napoli.

Likaista, vaarallista, turvatonta, se m-kirjaimella alkava sana – nämä asiat tulvivat ensimmäisenä mieleeni, kun kuulin sanan Napoli.

Lentomme oli Napoliin, josta siiryimme junalla Sorrentoon. Matkustimme lentokentältä bussilla Napolin keskustaan rautatieasemalle ja tuon matkan aikana ehdin näkemään pienen vilauksen Napolista. Liikenne oli hurjaa, joka puolella autot tööttäsivät ja skootterit poukkoilivat. Bussi oli ahdettu täyteen, lapset itkivät ja vauhdikkaissa mutkissa matkalaukut sinkoilivat pitkin lattioita horjuvien turistien yrittäessä pitää tasapainoaan. Sokkeloiset kadut vilahtivat ohi, roskia oli joka puolella ja kerjäläisiä istui teiden varsilla. Mietin, että mitenkähän tulen ikinä pitämään tästä kaupungista… Ensikosketus kun ei ollut kovinkaan lupaava. Huoleni oli kuitenkin turha. Napoli osoittautui omalla rouhealla tavallaan oikein ihanaksi kohteeksi.

Ajattelin, että minulla on todella vähän kuvia Napolista ja niin tosiaan on. Kaupunki ei ehkä ole niitä kauniimpia ja kuvauksellisimpia kohteita, mutta selkeästi siellä oli kasvojenpesu menossa. Vanhoja rakennuksia saneerattiin, rautatieaseman alue oli juuri remontoitu ja poliiseja oli vähän joka kulmalla. Keskustassa oli siistiä, ei lainkaan niin roskaista, kuin laitakaupungilla. Olimme Napolissa kolme päivää ja ensimmäistä kertaa aika tuntui loppuvan kesken. Olisimme voineet olla ainakin kaksi päivää pidempään, niin kiva Napoli oli.

Kaupungissa oli edullista niin syödä, kuin tehdä ostoksia. Alenusmyynnit olivat parhaillaan käynnissä ja tuotteiden lähtöhinnat olivat noin 30 % edullisemmat, kuin Suomessa. Tästä kun vielä laskettiin 50-60 % alennus, niin hinnat aloivat olemaan todella huokeita. Napolissa on siis jokaiselle jotakin. Jos haluaa tehdä ostoksia, on kaupungissa useita ostoskatuja. Näistä tärkein on ehkäpä Via Toledo sekä Via dei Tribunali. Chiaian alueella oli enemmän luksusmerkkejä, mm. Boss, Prada, LV ja Furla löytyvät sieltä. Näissäkin oli mukavat alennusmyynnit käynnissä.

Oli siis ostoskatuja…

…. ja ”ostoskatuja”.

Varsinkin rautatieaseman ympärillä näkyi piraattilaukkujen myyjiä ja tultiin meillekin muutaman kerran tarjoamaan iPhonea edulliseen hintaan.  Kenenkähän raasun takataskusta se oli viety, en tiedä.

Napolin vanhakaupunki oli myös todella kiva ja myös siellä oli uudistukset käynnissä. Ravintolat menivät kiinni noin yhdentoista aikaan ja tuntui, että tämän jälkeen koko kaupunki hiljeni. Ei me kyllä etsimällä etsittykään sen kummempaa yöelämää, huomattiin vaan tämä seikka illalla kaupungilla kävellessämme. Napolissa tosiaan olisi ollut vielä nähtävää vaikka kuinka paljon ja hieman jäi harmittamaan, että emme ehtineet ihan kaikkea näkemään. Toisaalta, nyt on syy mennä takaisin ja Napolista Roomaan pääsee noin tunnissa, joten ehkäpä nämä kaksi kohdetta voisi joskus yhdistää.

Yksi syy, miksi kannattaa matkustaa Napoliin on pitsa.

Kyllä.

Tästä lisää seuraavaksi.