Puitteet kuntoon.
Älkää säikähtäkö, tästä ei ole tulossa puutarhablogia. Kyllä minä edelleen tauluja maalaan, mutta viime aikoina olen viettänyt aikaa myös tuolla pihamaalla. Täytyy myöntää, että en ole koskaan ollut kovinkaan kummoinen viherpeukalo. Tomaattia ja chiliä kasvattelin edellisen asuntomme parvekkeella melko keskinkertaisella menestyksellä. Tomaatteja tuli tasan yksi ja sekin jäi vihreäksi. Chilisato oli runsaampi, mutta chilit eivät maistuneet miltään. Nyt mukavan kokoisen pihan tuoreena omistajana halusin kuitenkin vielä kerran haastaa itseni ja testata viherpeukalotaitojani. Ajattelin, että pistetään edes puitteet kuntoon, vaikka se ei ole mikään tae siitä, että saisin mitään satoa aikaiseksi.
Talomme puutarha on hyvin tyypillinen rintamamiestalon piha. Löytyy pensasaita, muutama perenna sekä perunamaa. Viime kesänä, kun kävimme katsomassa taloa, perunamaan olivat vallanneet puolitoistametriset koiranputket sekä heinät. Nyt lumien sulamisen jälkeen tartuimme haravaan, lapioon sekä talikkoon ja poistimme ikivanhat, paksut juurakot ja tasoitimme alueen. Perunamaa oli rakennettu alasviettävään rinteeseen ja haaveilemani istutuslaatikot eivät tuossa rinteessä oikein toimineet. Kasasimme maata rinteen päälle ja tasoitimme laatikoille sopivan alueen. Lähtökohta tasoittamisen jälkeen oli seuraava:
Näissä kuvissa mallailimme laatikoiden paikkaa ja itseasiassa niistä on melko hankala hahmottaa tuon rinteen jyrkkyys. Perunamaan alta, noin 70 sentin syvyydestä löytyi monta kerrosta muovia, joka irtosi kymmenen sentin suikaleina. Melko raivostuttavaa puuhaa, mutta saimme kuitenkin suurimman osan muovista poistettua. Niin ja löytyi sieltä kaikkea muutakin, kuten vanha hammasharja ja kenkä.
Sitten alkoikin pähkäily, että mitä ihmettä tuolle rinteelle keksisi, että laatikot pysyisivät tukevasti paikoillaan, eikä kaikki multa valuisi sateiden mukana alas rantaan.
Ensimmäisenä viritimme rinteen päälle juurikankaan. Seuraavaksi asettelimme kasvatuslaatikot pakoilleen, tökimme muutaman reiän juurikankaaseen laatikoiden kohdalle ja vuorasimme laatikoiden pohjat sanomalehdillä. Laatikoiden väliin kannoin vanhoja kivilaattoja ja rakensin niistä vielä portaat. Tässä vaiheessa minua oikeasti jo naurattaa. En olisi ikinä uskonut, että osaan rakentaa portaat! No, insinöörin tyttärelle kaikki on näköjään mahdollista. Täytyy kyllä tunnustaa, että tuo minun voimakkaampi ja viisaampi puoliskoni oli apuna.
Juurikankaan päälle laitoimme kuorikatetta ja nyt rakennelma näyttää tältä:
Tiedän, että toistaiseksi näky on aika lohduton. Suunnittelin tuon kuorikatteen päälle jotain kasveja. Vielä en tiedä mitä, mutta toivottavasti saan apua ja kaipaamiani neuvoja puutarhamyymälästä. Entisen perunamaan tilalle on tulossa kerros uutta multaa sekä nurmikko. Nuo kivet ovat kaikki kaivettu ja löydetty tontiltamme, samoin vanhoja pihalaattoja löytyi vähän joka nurkalta.
Tämä kohta pihasta tulee olemaan kesken vielä ainakin vuoden. Kuten kerroin, ensi talvena olisi tarkoitus vähän myllätä meidän rantaa, joten mitään kovin pysyvää en tälle alueelle pysty vielä oikein toteuttamaan. No, suunnitelmathan ovat jo valmiina minun päässäni. Ajattelin perustaa sellaisen oman ”secret gardenin”, jonne mennään romanttisen, köynnösten valtaaman kaaren alta. Reunoille suunnittelin istuttavani jotain huumaavan tuoksuisia ruusuja sekä liljoja. Näiden kasvien ja kukkien keskelle toisin pienen pöytäryhmän, jonka ääressä voisi nauttia kupin kahvia tai lasin kuplivaa samalla, kun joutsenet uisivat rannassa. Tähän syvä huokaus.
No niin…. aika puhkaista kupla.
Pääasiahan on, että sain nuo kasvatuslaatikot paikoilleen ja mintut, basilikat sekä salaatit pääsevät valloittamaan ne.
Mutta mitä pidätte?