On taas aika niputtaa vanhaa ja suunnitella tulevaa.
Tämä on vähän hassua, koska eihän vuoden vaihtuminen ole mikään entisen loppu ja uuden alku. Silti haluan leijua hetken rikin tuoksuisessa tähtipölyssä ja uskoa siihen, että tuleva vuosi on varannut minulle jotain tosi, tosi ihanaa.
Kuluva vuosi on ollut rankka ja ihana, silti kaiken sen hallitsemattoman kaaoksen keskellä olen vihdoin kokenut varmuutta omasta tekemisestäni sekä ammattitaidostani ja samalla sisälläni on kuplinut tunne, että vuosien raadannan jälkeen tässä vihdoin on palkintoni.
Tein tällä viikolla matkalaskua (ihan niin kuin kaikki muutkin yrittäjät, ajoissa :D) ja aloin selaamaan kalenteriani vuoden alusta alkaen. Sukelsin hetkeksi tähän kuluvaan vuoteen, näin jälkeen päin katsottuna vauhti on ollut melkoinen ja kalenteri on ollut täynnä toinen toistaan ihanampia asioita. Olen joka päivä niin kiitollinen siitä, kuinka kivasti yritykset ja erilaiset ryhmät ovat löytäneet Paint & Wine -workshopit, niitä on ollut tasaisesti koko vuoden ajan ja loppuvuosi tietysti huipentui mahtavaan pikkujouluaikaan, jolloin käytännössä asuin ateljeella.
Vuoteen mahtui näyttelyitä sekä messuja ja pääsinpä viemään taiteen tekemisen iloa Varkauteen sekä Joensuuhun. Nämä olivat kyllä ehdottomasti vuoden hauskimpia kohokohtia.
Tänä vuonna myös Habitare oli kohdallani todella onnistunut. Kaikki moikkaukset, kauniit sanat ja ihanat kohtaamiset ovat jääneet ikuisesti mieleeni. Olin ihan ihmeissäni siitä palautteesta, jota sain. Näköjään pitäisi useammin ryömiä ateljeen uumenista ihmisten ilmoille.
Vuosi sitten Habitaren jälkeen vuokrasin nykyisen ateljeen ja tänä vuonna Habitaren jälkeen, kaadoin seinän ja laajensin sitä entisestään. Ensimmäinen riskinotto kannatti, sen olen jo nähnyt, toinen riski vaikuttaisi myös kannattavalta. Jos totta puhutaan, vuosi sitten olin jo buukannut ensimmäisen yksityistilaisuuden, vaikka minulla ei vielä ollut edes koko ateljeeta. Tänä syksynä seinää ei ollut vielä edes purettu, kun olin jo buukannut loppuvuodelle kaksi isoa pikkujouluryhmää, jotka eivät olisi mahtuneet silloiseen tilaan. Tulipahan sekin seinä sitten purettua… Mutta tämä kuvaa minua täydellisesti, kun pistän tuulemaan, niin minua ei kirjaimellisesti pysäytä mikään – ei edes seinä, joita oli muuten loppujen lopuksi rakennettu kaksi päällekkäin. Oikeasti en olisi tästä urakasta selvinnyt yksin, oli minulla apuna seihanparasremppamies, joka sai ne viimeisimmätkin lankut hakattua irti, kun minulta kirjaimellisesti loppuivat voimat. Pus, oot paras <3
Mutta vuoden paras on tämä:
Olen saanut todistaa niin upeita hetkiä ateljeella, kuullut asiakkaiden tarinoita, keskustellut tunteja, nähnyt onnistumisen ilon ja saanut uusia kavereita sekä yhteistyökumppaneita. Workshopien jälkeen moni on jatkanut taiteen tekemistä kotona, minulle lähetetään jatkuvasti kuvia uusista teoksista ja se on ollut minulle paras palkinto! Jokainen kerta hymyilen ja olen niin onnellinen näiden henkilöiden puolesta, joille taide tuo nyt iloa ja minä olen saanut olla mukana sillä matkalla.
Yrittäjyys on jatkuvaa kehittämistä ja kehittymistä, en voi pysähtyä, vaan taustalla tapahtuu jatkuvasti asioita, jotka eivät täällä näy reaaliajassa. Tämän vuoden puolella olette nähneet uusien tuotteiden ja palveluiden synnyn, ideoin jatkuvasti uutta, etsin uusia verkostoja ja olen itse se, joka ottaa uusiin tahoihin yhteyttä. Kyllä, minä teen ihan älyttömästi töitä.
Tämä vuosi on ollut melkoinen ja en voi kuin huokaista sekä kiittää!
Kiitos, että olet tukenut minua yrittäjyyden matkalla. Kiitos jokaisesta tykkäyksestä, reaktiosta, viestistä, kommentista, ostoksesta ja osallistumisesta workshopeihin. Kiitos uutiskirjeen tilaamisesta. Kiitos, että olen saanut kertoa tarinasi taulun muodossa. Kiitos, kun käyt moikkaamassa Habitaressa.
Vielä en uskalla valotta tulevaa vuotta, mutta lupaan, että kyllä minä jotain ihanaa sinne olen suunnitellut.
Kiitos kun olette!