Ostoskorisi on tyhjä!
Kompromissi.
Joskus sitä joutuu taipumaan ja nöyrtymään suurempien voimien edessä. Tällä kertaa taivuin punaviinin ja vaalean maton takia. Olohuoneen pöydän puuttuminen on aiheuttanut muutaman ”läheltä piti” – toisin sanoen ”oho-hups, melkein potkaisin sun lasin kumoon” -tilanteen. Minulle riitti tasan yksi tosi tilanne. Muutaman juoksuaskeleen, pesuaineen ja suolapurkin voimin matto saatiin onneksi kuitenkin puhtaaksi.
Olemme etsineet olohuoneeseen sopivaa pöytää jo jonkin aikaa. Näimme tuossa nojatuolien edessä tiikkisen, matalan, suorakaiteen mallisen 50-luvun siron sohvapöydän. Voin kertoa, että ei ole löytynyt, ei mitään edes sinne päin. No etsintä on päättynyt, mutta vain toistaiseksi. Tuolle kyseiselle pöydälle on varmasti paikka muuallakin talossa, joten pienen protestoinnin, keskustelun ja kompromissin jälkeen suostuin hankkimaan pöydän Ikeasta, mutta vain siihen asti KUNNES SOPIVA LÖYTYY.
Positiivista tässä on se, että ystäväni ei yhdistänyt pöytää Ikeaan (jee!) ja kehui samassa lauseessa, miten pöytä on samanvärinen, kuin nojatuolien petsaus (tupla jee!). Ajattelin sitten, että mielummin ostan väliaikaisen tason, jolle laskea juomalasit (ja kaukosäätimet ja puhelimet ja tabletti ja ja ja…), kuin uusin punaviinistä kärsineen maton ja siinä samalla sitten koko sisustuksen… ;)
Etsintä siis jatkuu, mutta eihän tuo nyt ihan kamala ole, eihän? Itseäni vaan ärsyttää huonekalut joita on kaikilla, siis ihan kaikilla.
Hei, ihanaa viikonloppua! On tätä perjantaita jo odotettukin… hurjan pitkä (normaali) viikko takana. Tämän päivän treeni taitaa koostua lumitöistä! :)