Kaunistelematon totuus.

Lupasin kertoa meidän rantasaunan remontin edistymisestä. Täältä ja täältä löytyy alustavia suunnitelmiani sekä kuvia, miltä rakennuksen toinen pääty näyttää tai oikeastaan näytti. Tässä kesän alussa onkin jo alkanut tapahtumaan, ei vielä mitään mullistavaa, mutta kuitenkin jotain. Saunan puoleinen katto oli melko huonossa kunnossa. Piipunjuuresta sekä rannan puolelta katto oli vuotanut luultavasti useamman vuoden ajan ja siksi katon korjaaminen oli luonnollisesti tehtävälistalla ensimmäisenä. Kosteat rakenteet vaihdettiin uusiin, terveisiin rakenteisiin ja vanhan huovan päälle asennettiin eristemuovi. Seuraava vaihe olisi peltien asentaminen, piipun kunnon tarkastaminen sekä sen pellittäminen.

Aloitimme rakennuksen sisäpuolen remontoinnin purkamalla kaiken vanhan materiaalin pois ja tällä tiellä olemme edelleen. Vanhaa kun remontoidaan, niin yllätyksiltä ei voi välttyä. Onneksi kaikki on korjattavissa ja lähinnä suuri työmäärä oli se, mikä välillä pisti hieman huokaisemaan. Nyt sitten seuraa muutama ei niin kaunis kuva rakennuksen sisältä ja varoitankin jo nyt, että seuraavat kuvat ovat kyllä esteetikon silmille todella rajua katseltavaa. Jos olet tottunut näkemään blogissani vain kukkien ja taulujen kuvia, niin nyt harpataan sitten toiseen äärilaitaan. Tässä liikuskellaan minun epämukavuusalueellani, lisäksi näitä kuvia on melko paljon… Mutta tässäpä meidän remppa- ja purkamispäiväkirjaa siltä osin, mitä tähän mennessä olemme saaneet aikaan:

Tässä vaiheessa olimme irroittaneet löylyhuoneen ensimmäiset koivupaneelit irti. Täältä näet, miltä sauna näytti alunperin. Paneelikerroksen alta paljastui (minusta aivan ihana), tumma paneeli. Löylyhuoneen alareunassa taas oli painava vanerilevy, joka kiersi saunan jokaisella seinällä. Tummien paneeleiden alta paljastui kerros tinapaperia, jota oli myös laitettu ulkoverhouksen puolelle. Toisin sanoen tätä saunaa ei oltu rakennettu ihan viisaasti. Ilma ei päässyt kiertämään rakenteissa, lisäksi saunan takaseinään oli vuotanut katon reiästä vettä, joten tulos oli seuraavanlainen:

Ulkoverhous sekä tukipuut olivat saunan kohdalta täysin märkiä ja kyllähän sieltä vaikka minkälaista kasvustoa löytyi. Tämä ei ollut meille yllätys, koska osasimme aavistella jotain tämän tyyppistä olevan tulossa. Ulkoverhous on uusittavien listalla joka tapauksessa.

Seuraavaksi purimme pukuhuoneen. Juuri sen, johon piipun kautta oli valunut vettä vuosien ajan. Pukuhuone oli myös paneloitu kahdesti ja koivupaneelin alta löytyi myös tumma paneeli. Näiden kahden väliin ei oltu jätetty ilmarakoa ollenkaan, eli raakalaudan päälle oli naulattu hyvin tiiviisti kaksi kerrosta paneelia. Vesi ei siis ollut päässyt tulemaan katon läpi, joten se oli valunut rakenteita pitkin, välikaton kautta ulkoseinään. Tuo ikkunaseinä on niin haperoa, että jos siihen nojaa, niin koko seinä luultavasti kaatuu. Tiedossa on siis muutaman runkopalkin uusiminen ja niin kuin kerroin, ulkopanelointi oli joka tapauksessa uusittava. Seinissä eristeenä oleva sahanpuru oli niin kosteaa, että sen pystyi lapioimaan suoraan seinästä jätesäkkiin.

Seuraavaksi kävimme katon kimppuun tällä aseella:

Tästä vaiheesta minulla ei ole kuvaa, koska en uskaltanut viedä kameraa sen pölyn keskelle. Välikatossa oli käytetty eristeenä sahanpurua ja pula-aikaa kun elettiin, sahapurun päälle oli lisäksi levitetty noin 30 sentin kerros tekoturkiskankaiden palasia. Tätä kangassilppua löytyi myös seinien välistä varsinkin vanhan sikalan kohdalta. On possuilla ollut lämpimät olot… Siivosimme ensin kangassilpun jätesäkkeihin, jonka jälkeen puru tiputettiin välikatosta lattialle. Tämän näyn ja työmäärän voi jokainen kuvitella. Kuivaa, erittäin hienojakoista sahanpurua 50 sentin kerros, 30 neliön alueella. Lapioimme purun jätesäkkeihin (laskujeni mukaan reilu 30 200 litran säkkiä), kuljetimme ne kaatopaikalle, jossa ne yksitellen avattiin ja tyhjennettiin. Tiedän, että tämän vaiheen olisi kai voinut hoitaa helpomminkin. En tiedä mikä sairas ja suorastaan raivoisa into meillä oli tehdä tuo kaikki itse, tätä ihmettelen edelleen.

Tässä vaiheessa olemme edelleen, pieni pätkä vanhaa lattiaa on vielä purkamatta sekä ”välisiivous” tekemättä. Käytännössä rakennuksen tämä pää uusitaan kokonaan. Ainoat asiat, mitkä jäävät paikoilleen rakennuksen sisäpuolelta ovat muuri ja piippu sekä osa väliseinien runkotolpista. Niin ja tietysti valettu lattia. Näissä kuvissa muuten vilahtaa saunan alkuperäinen väritys, ikkunanpuitteet ovat olleet joskus turkoosit ja seinät tummanruskeat. Muuri on pukuhuoneessa vaaleanpunainen, löylyhuoneessa taas vaaleansininen.

Toivottavasti en järkyttänyt ketään näillä kuvilla, itseäni nimittäin vieläkin puistattaa tuo purkuoperaatio… Olihan siinä oma työnsä, mutta nyt pahin on ohi ja pääsemme vihdoin uusimaan vanhaa! Tuulensuojalevyjen ja ulkopaneeleiden paikoilleen naputtelu tuntuu lastenleikiltä tähän karmeaan purkutyöhön verrattuna.

Mitä seuraavaksi?

Seuraavaksi viimeistellään katto ja pellitetään se. Vanhat lahonneet runkotolpat pitää uusia, jonka jälkeen pääsemme purkamaan julkisivupaneelit irti. Rakennusteknillisistä syistä esimerkiksi uusien ikkunoiden ja ovien paikat pitäisi olla jo tiedossa, joten olen saanut jo tutustua rautakauppojen valikoimiin. Kääk. Jotenkin jännittävää ja samalla hirvittävän stressaavaa. Näitä kuvia kun katselee, sisustaminen ja materiaalien valinta tuntuu melko kaukaiselta ajatukselta… Palailen kertomaan remontin vaiheista, kunhan saamme toivomaamme konsultaatioapua ja pääsemme etenemään näihin seuraaviin vaiheisiin.

Niin ja olihan minulla pieni loppukevennys: eihän vanha rakennus oli mitään ilman piilopulloja. Voin kertoa, että näitä löytyi muutama… :) Nyt toivottelen mukavaa viikonloppua!