12 kuvaa vuodelta 2017

Olen opetellut koko tämän päivän kirjoittamaan 2018, siis 8, ei 7. Jotenkin on vaikea uskoa, että yksi vuosi on taas vierähtänyt. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kulkee ja vuosi vuodelta olo on aikaisempaa haikeampi. En meinaa millään hyväksyä sitä tosiasiaa, että olen vuoden vanhempi. Puolisoni totesi tähän ”ja viisaampi” joka periaatteessa on totta. Olenhan taas edennyt yhden vuoden verran eteenpäin opiskeluiden osalta ja ehkä siinä sivussa minuun on tarttunut jotain viisauttakin, elämän viisaudesta en oikein osaa sanoa.

En ajattele uutta vuotta jotenkin ”uuden alkuna”, mutta salaa toivoin, että jotain maagista tapahtuu yhdessä yössä ja koko elämä tuntuisi jotenkin täysin erilaiselta 1.1.2018. No ei tuntunut, tai no, miten sen nyt ottaa. Rehellisesti sanottuna minulla ei ollut ”uusi vuosi, uusi minä”-olo vuoden ensimmäisenä päivänä johtuen varsin kuplivasta vuodenvaihteen juhlimisesta ja vielä tänäänkin kaipasin vihersmoothieta, sitruunavettä sekä kirkasta huulipunaa seurakseni… mutta mikäpä sen mukavampaa, kuin vaihtaa vuotta mahtavien ihmisten kanssa. Niin niitä muistoja luodaan.

Minulla on kyllä haaveita ja ajatuksia kuluvasta vuodesta ja jollain tapaa toivon, että asiat vaan jotenkin taianomaisesti muuttuisivat haluamaani suuntaan. Tiedän kyllä, että mikään ei muutu, ellen itse tee asioille jotain, mitään kun ei oikein ajatuksen voimalla saa muutettua. On tyhmää ja vähän säälittävääkin olla tyytymätön omaan tilanteeseensa, jos ei ole valmis tekemään sille jotain ja tähän ajattelin tarttua tämän vuoden aikana.

Kokosin muutamia paloja vuodesta 2017. Jotenkin näissä alkuvuoden kuvissa oikein välittyy kaunis pakkaspäivien valo. Muistelen, että alkuvuodesta oli melko vähän lunta, mutta kovat pakkaset kuitenkin kurittivat.

Tammikuu ja talvinen valo. Näköjään tulppaanit olivat tulleet kauppoihin ja viimeiset joulukoristeet olivat vielä pariovissa. Tämä kuva taitaa olla loppiaiselta, jos en ihan väärin muista. Puolisoni tapansa mukaan kokkasi ja minä valtasin olohuoneen kamerani kanssa. Kovasta pakkasesta huolimatta kävimme takapihallamme kävelemässä, tänä vuonna jäälle ei ole vieläkään mitään asiaa.

Helmikuu on minulle kokonaisuudessaan melko hämärän peitossa. Valmistauduin tuleviin messuihin ja muistan, että opiskelut veivät aivan tuhottomasti tunteja vuorokaudesta. Kevät oli todella stressaavaa aikaa.

Maaliskuussa tauluni olivat esillä Kuopion keskustassa sijaitsevassa Optikko Pocassa. Kevätaurinko paistoi jo kauniisti ja talven selkä alkoi taittua.

Huhtikuussa valo alkoi lisääntyä ja ajatukset alkoivat hiljalleen siirtyä kohti tulevaa kevättä sekä kesää. Myös huhtikuu on minulle melkoisen hämärä. Olin Jyväskylässä näytteilleasettajana taulujeni kera ja muistan, että kävimme pääsiäisenä antiikkimessuilla Lahdessa. Automatkan aikana kirjoittelin koulutehtäviä valmiiksi.

Muistan, että toukokuun loppupuolella oli yksi todella lämmin viikko. Pidin tuolloin lomaa, tein pihatöitä ja poltin olkapääni. Toukokuussa järjestelin myös yläkerran toisen makuuhuoneen uusiksi. Tämä huone on edelleen hieman vailla järkevää käyttötarkoitusta, vaikka siellä onkin nykyään toinen televisio. Tosin tuosta samasta huoneesta löytyy myös pikkuruinen ”kuntosalini”, mutta muuten tämä huone kaipaa vielä uudelleen järjestelyä ja muutenkin kaikki huonekalut ovat alkaneet kyllästyttämään.

Tämä kuva on juhannukselta. Kesä ei tuntunut koskaan alkavan, koska oli niin kylmä. Koulujen valmistujaispäivänä kävin juoksemassa räntäsateessa. Kesäkuussa viimeistelimme pihaa sekä rantarakennuksen terassit alkoivat hiljalleen valmistua.

Heinäkuussa toinenkin terassi valmistui. Lomailimme, kävimme Hämeenlinnassa keikalla ja reissussa Italiassa sekä teimme pihatöitä, kasvatimme nurmikkoa. Kesä oli viileä ja epävakainen, joka sinällään helpotti puutarhassa puuhastelua. Kävelin ympäri puutarhaa hämärtyvissä illoissa ja yritin painaa mieleeni ne hetket, jotta jaksaisin pimeän talven yli.

Viileän kesän vuoksi kasvukausi jatkui pitkälle elokuuhun. Unikot kukkivat ja mansikoitakin saatiin vielä poikkeuksellisesti elokuun loppuun saakka. Kunnostimme kesällä kuvassa näkyvän talonpoikaispöydän, tai siis puolisoni kunnosti. Siitä on muodostunut yksi lempparihuonekaluistani koko talossa ja moni meillä vieraillut on ihastellut pöytää.

Syyskuussa piharemontti jatkui. Oli lämmintä ja tämä kuva on yhdeltä sunnuntailta, kun paistoimme pihatakassa makkarat ja keitimme pannukahvit. Kasasimme tuon pihatakan kahdestaan ja muistan, että teimme sitä illalla t-paitasillamme. llmeisesti syyskuun alku oli lämmin? En malta odottaa ensi kevättä, kun luonto alkaa taas heräämään ja elämä siirtyy osin talon ulkopuolelle. Puutarhahommien välissä onkin sitten hyvä pysähtyä pannukahville, nyt kun puitteet siihen on kunnossa.

Lokakuussa innostuin vaihteeksi valokuvaamisesta ja sille tielle olen jäänyt. Poimin vielä viimeisiä puutarhan kukkasia maljakkoihin ja muistan, että elämä tuntui jotenkin keveältä ja helpolta. Tästä kuvasta tuli mieleeni, että täytyy muistaa, että ensi keväänä istutan tuplamäärän kehäkukkaa ja haluan myös ruiskaunokkeja niiden seuraksi.

Marraskuussa  virittelin verannalle valot ja ostin ensimmäiset hyasintit. Elämä soljui mukavasti ja jotenkin syksyn pimeys ja synkkyys ei tuntunut tänä vuonna lainkaan niin pahalta, kuin aikaisemmin. Luntakin saimme odotella, jota sittemmin onkin tullut ihan kiitettävästi. Kyllä minä silti odotan kevättä ja valoisampia päiviä ja tieto siitä, että ollaan jo voiton puolella, lohduttaa kovasti.

Joulukuu oli kiireinen ja pääsin kunnolla ”joulun makuun” vasta jouluviikolla, kun viimeinenkin tentti oli viikon puolivälissä ohi. Alkukuusta kävimme Munchenissä joulumarkkinoilla ja matkakuume jäi päälle – voisin lähteä reissuun tältä istumalta. Joulu sujui mukavasti rentoutuen ja pystyin peräti olemaan yhden päivän tekemättä yhtään mitään, jos villasukkien neulomista ei lasketa. Teki kyllä hyvää.

Luin vuoden takaisia ajatuksiani, kuinka ajattelin tekeväni silloisesta kuluvasta vuodesta edeltäjäänsä paremman. Osin onnistuin, osin en. Viime vuotta siivitti kiire ja suorittaminen, joiden hallintaan olen kovasti yrittänyt keksiä ratkaisuja ja hiljalleen onnistunutkin siinä. Täytyy silti myöntää, että tekemistä on vielä rutkasti. Minulla on viime vuodesta paljon hyviä muistoja sekä koin monta iloista hetkeä. Sain myös maalata enemmän kuin koskaan. Jotenkin varsinkin vuoden ensimmäiset kuukaudet tuntuivat raskailta, mutta elämä kepeni heti kesän kynnyksellä ja jatkui samanmoisia uomia pitkin vuoden loppuun saakka.

En ajattele, että minun kuuluisi tehdä kuluvasta vuodesta jotenkin parempi, mutta haluan vaikuttaa siihen edellisistä vuosista viisastuneena tekemällä asioita eri tavoin. Siksi tänä vuonna olen päättänyt keskittyä enemmän siihen, mitä rakastan. Minusta tuntuu, että jatkuva onnellisuuden tavoitteleminen vaan lisää painetta olla jotenkin parempi, joten sen vuoksi olen ajatellut enemmänkin keskittyä olemaan onnellinen siitä, mitä minulla jo on, koska olenhan todella onnekas monessa suhteessa. Olen onnellinen siitä, mitä minulla jo on, mutta aion työskennellä sen eteen, jotta voin saavuttaa sen, mitä haluan. Olen kirjoittanut itselleni ylös ne asiat, joihin oikeasti haluan keskittyä, jotka oikeasti tekevät minut onnelliseksi ja olen myös kirjannut ylös omia pikkuruisia haaveitani ja hieman tavoitteitakin. En usko siihen, että haaveiden ylös kirjoittaminen jotenkin konkretisoisi ne, mutta hassua kyllä, nyt näyttää vahvasti siltä, että yksi pitkäaikainen haaveeni saattaa jopa toteutua tässä tämän vuoden aikana.

Jotta tämä postaus ei venyisi aivan hurjan mittaiseksi, taidan jättää muut mielessäni pyörivät ajatukset kuluvasta vuodesta toiseen kertaan.

Mahtavaa vuoden aloitusta sinulle! <3