Capri – moni kakku päältä kaunis.

Sorrentosta pääsee kätevästi vesiteitse lähellä oleville saarille. Yksi ehdoton kohde oli Caprin saari. Olin lukenut saaresta ennen reissuun lähtöämme ja sinne oli pakko päästä. Niinpä hyppäsimme veneeseen ja puolen tunnin kuluttua Capri häämötti edessämme.

Saavuimme satamaan turistimassojen keskelle ja mietimme, että mitä seuraavaksi. Koska lämpötila alkoi hiljalleen lähennellä kolmeakymmentä, päätimme lähteä kiertämään saarta veneellä. Caprin satamassa oli useita veneretkiä tarjoavia yrityksiä ja sen kummemmin miettimättä, ostimme liput ja pian olimmekin avoveneen kannella nauttimassa tuulesta, auringosta ja upeista maisemista.

Saari on upea näin mereltäpäin katseltuna. Retkeä vetänyt kippari kertoi saaren historiasta, luonnosta sekä julkkisten huviloista ja maustoi kerrontaa hauskoilla letkautuksilla. Retki oli kyllä kiva kokemus ja ehdottomasti suosittelen sellaiselle lähtemään, mikäli Caprille olet matkustamassa.

Veneretken jälkeen kipusimme portaita pitkin Caprin kaupunkiin. Satamasta pääsee ylös myös hissillä, mutta jonot olivat niin pitkät, että päätimme kuntoilla reilun kolmenkymmenen asteen helteessä. Itse Caprin kaupunki oli juurikin sitä, mitä odotin sen olevan. Luksusta, kallista, täynnä turisteja, etäisesti se muistutti Monacoa. Kiertelimme hetken kaupunkia ja alustavista suunnitelmista huolimatta, jätimme Anacaprin väliin. Olin lukenut, että tuo Anacapri, jonne pääsee bussilla, on paljon miellyttävämpi ja rauhallisempi, kuin itse Caprin kaupunki. Päivä oli kuitenkin ollut pitkä ja kuuma, joten viileä hotellihuone tuntui paljon paremmalta vaihtoehdolta, kuin kuumassa bussissa matkustaminen.

Viikko Sorrentossa vierähti siis tällaisissa tunnelmissa. Seuraavaksi suuntasimme takaisin Napoliin, jossa olimme lomamme kolme viimeistä päivää. Napoli oli minulle ensin hieman järkytys ja mietin, että miten ikinä pystyisin pitämään kyseisestä kaupungista. Kuinka kävi, siitä lisää seuraavaksi.