Vanha pariskunta.

. 6 Kommentit .
Uskotteko rakkauteen ensisilmäyksellä?
Minä en ehkä rakkauteen, mutta ihastumiseen kyllä. Sellaiseen vatsanpohjan pyöräyttävään ja rinnassa muljahtavaan tunteeseen. Näin minulle kävi tässä yksi päivä. Olin ihan viattomasti ns. tappamassa aikaa (taas kerran) yhdessä vanhan tavaran liikkeessä ja näin täydellisen kauniin pariskunnan hyljättynä pöytien ja hyllyjen keskellä. Myyjällä oli asiakas ja minun kyytikin oli jo tulossa, joten nappasin äkkiä valokuvan puhelimellani ja hyppäsin autoon. Illan myötä tunne vaan vahvistui. Katselin kuvaa ja mietin: ”Ne ovat niin rumat ja siksi niin kauniit.” Ei yhtään minua, ei laisinkaan tyyliäni… en ole ikinä tykännyt mistään koristeellisesta antiikista. Varovasti mietin, mitäköhän tällaiset saattaisi maksaa? Kymppejä? Ei ei, kyllä niiden on oltava satasia. Ei nyt oikein sovi budjettiin. Rohkaistuin ja lopulta kävin kyseisen liikkeen nettisivuilla katsomassa josko tuolit löytyisivät sieltä ja löytyihän ne, tai yksi tuoli ja hinta oli, no aika korkea. Ajattelin, että käyn kuitenkin tinkimässä (Savossa kun ollaan). Palsanmäki huuteli päässäni, ei se hullu ole joka ei puolta tarjoo!
Seuraavana päivänä löysin taas itseni tappamassa aikaa ja myyjällä oli asiakas. Vihdoin hän vapautui ja varovasti kysäisin josko saisin tietää tuoleista enemmän. Niin ja hinta? Olin jo valmistautunut hirvittävään hintakamppailuun. Myyjä kertoi hinnan ja minulta meinasi pettää polvet alta. Yhden hinta olisi siis kymppejä? Ai vielä ilmainen kotiinkuljetus?

”Otan ne!” kuulin itseni sanovan ja sovimme kuljetuksen jo samalle illalle.

Meille muutti siis vanha tuolipariskunta. Vielä en tiedä mitä näille teen, entisöinkö vai jätänkö tällaiseksi. Onhan tässä näitä verhoiluprojekteja viime aikoina ollut, joten ehkä annan niiden hakea paikkaansa kodissamme sekä sydämessäni. Ne kyllä sopivat aika mainiosti makuuhuoneessamme olevan 40-luvun sohvan kaveriksi. Niin sekin on minun vielä verhoiltava, heh heh… Jotenkin tuo kulta kiehtoo minua, mutta tuo kankaan kullanvihreä sävy ei oikein meinaa istua makuuhuoneeseemme vaikka se kaunis onkin.

Älytön ostos tämä oli, tiedän! Mutta joskus on vain kuunneltava sydäntänsä ja antaa mennä.

 vanhusuusi vanhusuusi2 vanhusuusi3

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply
    Emilia Karenina
    21.10.2014 at 19:18

    Onneksi kuuntelit! Ihan mielettömän kaunis tuoli!

    • Reply
      Noora Svärd
      22.10.2014 at 17:31

      No joo-o :) Selvää mummoutumista havaittavissa…

  • Reply
    Johanna
    15.12.2014 at 21:45

    IHANAT! Älä ihmeessä tee niille mitään. Kauniisti käyvät harmaan seinän kanssa. Tietty oikeaoppinen maalinpoisto tms. voisi toimia, mutta pari krumeluuria joka kodissa pitää olla :)
    Täällä on ollut vastaavia bongauksia: http://theeditorspicks.blogspot.fi/

    • Reply
      Norppa
      18.12.2014 at 10:25

      No eikö olekin! Olen katsellut niitä nyt hetken ja ajattelin, että kyllä tuo kulta saa jäädä. Kangas kyllä taitaa mennä vaihtoon, haluan niistä ”raikkaammat”. Tosin taitaa kaikki huonekalut näyttävää tässä valon määrässä tunkkaisilta… :) Ihanaa joulun odotusta sinne!

  • Reply
    anneli heikkinen
    16.12.2014 at 16:22

    Olet vieläkii enempi epeli….yhtä kaikki. On sulla silmää. Olet selvästi luovaa elementtiä koko tyttö.

    • Reply
      Norppa
      18.12.2014 at 10:26

      Heh ja sinä Anneli olet ihan hassu! :)

    Leave a Reply