Vanha AIV-pullo – opin taas uutta.

Voi että, kun tykkään tuosta pullosta ja sen sävystä. Jotenkin tuo olohuoneeseen lankeava ilta-aurinko vielä korostaa tuota vihertävän lasin sävyä. Löysin tämän pullon netti-ilmoituksen kautta ja kävin hakemassa sen eräästä vanhasta maatalosta. Myyjä kertoi, että pullo oli jäänyt alkuperäisiltä asukkailta, joten melko vanhasta pullosta on kyse. Minun piti ihan tutkia, mihin näitä pulloja on aikoinaan käytetty. Tiedättekö mistä tuo AIV-lyhenne tulee? Artturi Ilmari Virtanen. Joo-o! Minä en tiennyt. Kyseinen henkilö siis kehitti AIV-rehun ja sai jopa kemian nobel-palkinnon tästä keksinnöstä. Vou. Taas opin jotain uutta. Näitä pullojahan löytyy sieltä sun täältä, varsinkin vanhoista maataloista ja ladoista. Meidän talosta tällaista ei kuitenkaan löytynyt, joten pitihän tähän meidän mummolaan yksi pullo hankkia.

Olen kyllä enemmän ja enemmän viehättynyt 50-luvusta. Sen ajan esineistä, designista ja muutenkin ”yksinkertaisesta” elämäntyylistä. Minua hieman hymyilytti, kun tein remonttimiehillemme ruokaa. Hauduttelin kaalilaatikon, jonka tarjosin itsetehdyn puolukkasurvoksen kera. Lisäksi leivoin kylkeen sämpylöitä. Toinen remonttimiehistä totesi, että onpa mukavaa, kun on tällaista perinneruokaa tarjolla, vaikka onkin niin nuori talon emäntä. Pari viikkoa aikaisemmin olin tehnyt heille karjalanpaistia ja pottumuussia.

Tartteis varmaan tehdä tälle mummoutumiselle jotain, vaikka kyllä tuo nuori -sana lämmittikin mieltä…