Vähän vielä viime vuodesta.
Uppouduin hetkeksi vanhoihin kuviin ja oli oikeastaan aika terapeuttista käydä viime vuosi läpi niiden kautta. Tavallaan elämä yleisesti oli tasaista, mutta muutamia tähtihetkiä vuoteen mahtui. On muuten hurjan paljon kuvia tiedossa… :P Alkuvuodesta valmistelin ensimmäistä taidenäyttelyäni/hyväntekeväisyystapahtumaani, fiilistelin Krakovan lomaamme ja valokuvasin niin jäätynyttä Kallavettä, kuin ystävän uutta tulokasta.
Keväällä myös kokkailimme ihan hurjan paljon, tein kattilaleipää, kuntoilin ihan liikaa ja olin aika väsynyt. Päällystin Kilta-tuolin ja iloitsin, kun tauluni pääsi Cosmopolitaniin. Vappupäivänä kävin räntäsateessa juoksemassa ja juhlin synttäreitäni Bollinger-pullon kera. Muistan myös, kuinka epätoivoisesti etsimme omaa asuntoa. Minua ahdisti asua silloisessa kaksiossamme ja uutta kotia ei tuntunut löytyvän millään…
Kunnes koitti kesäkuu ja unelmiemme talo löytyi. Päässäni alkoi mylläkkä. Tehdäänkö remonttia, mitä pitää hankkia, mitä vanhaa pitää myydä… Kaupat lyötiin lukkoon elokuussa ja syyskuun alussa muutimme. Siinä välissä matkustimme Portugaliin, mökkeilimme ja hypimme tasajalkaa elämäni ensimmäisillä festareilla. Kesällä minulla oli ihan hirvittävästi virtaa. Heräsin aamunkoitossa juoksemaan tai kuvamaan usvaa järvelle. Elämä oli ihanaa!
Syyskuussa muutimme, teimme pintaremonttia, päällystimme huonekaluja ja huokailimme, että tässä se nyt on, unelmiemme talo. Syyskuussa kävimme myös viikon verran Espanjan lämmössä juhlimassa appiukkoni syntymäpäiviä. Syyskuun lopussa keräsin myös luumusatomme talteen ja lokakuussa alkoikin kaamos. Vettä ja pimeyttä. Juoksin aamulla 5.30 lenkkejä, koska tiesin, että illalla en enää jaksaisi liikkua, mutta liikkumaan oli pakko päästä, että jaksoi. Eikö kuullosta ihan hassulta?
Loka- ja marraskuu olivat jotenkin todella väsyneitä ja harmaita kuukausia. Maalasin tauluja ja sain myös vihdoin uudet nettisivuni auki. Siitä onkin lähtenyt tavallaan uusi ajanjakso käyntiin, koska nyt en ehtisi tekemään muuta, kuin maalaamaan. Se on kyllä ihan uskomattoman ihana asia. Vietimme myös mummini 90-vuotis syntymäpäiviä meillä kotona. Joulukuussa valmistelimme reissuun lähtöä, siksi kotona ei joulunvietto juurikaan näkynyt. Vietimme viikon Berliinissä ja sitä reissua muistelen hymyillen.
Vallan onnistunut vuosi siis! Minulle ehkä tärkeimpinä tapahtumina jäi mieleen tuo hyväntekeväisyystapahtuma, ihanat reissut sekä tietysti oman kodin löytyminen. Meillä muuten vuosi vaihtui niinkin villisti, että nukahdin ennen puoltakymmentä sohvalle ja raahauduin väkisin puoliltaöin jäälle kuvaamaan raketteja, joita mieheni ampui. Jotenkin minusta uudenvuoden juhlinta tuntuu joka vuosi enemmän ja enemmän turhemmalta. Liekö tämä ikä sitten tehnyt tepposiaan? :) Toivotan siis edelleen äärettömän ihanaa kuluvaa vuotta! Pitäkää itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!