Ehkä tämän taulun kuului ilmestyä tänään tänne blogiin. Vaaleanpunainen ja ystävänpäivä kun kuuluvat yhteen, eikö? Tämän taulun ilme on sekoitus pehmeyttä ja särmää. Paljon tämän ilmettä hiotiinkin ja nyt lopputulos miellyttää minua ja mikä tärkeintä, myös asiakasta.

Minun täytyy myöntää, että en ehkä ihan ymmärrä tätä Valentinuksen päivän hapatusta, en varsinkaan sen vuoksi, millaiseksi jenkeissä se on luotu. Toisaalta taas, onhan se nyt ihanaa muistaa ystäviä edes kerran vuodessa. Välillä ainakin omalla kohdallani tuntuu siltä, että yksinkertaisesti en ehdi tai muista muistaa ystäviäni niin, kuten he ansaitsivat tulla muistetuksi. Oikeastaan häpeällisen vähän soitan tai laitan viestiä. Onneksi ystäväni ovat samoilla linjoilla kanssani, joten ristiriitoja ei ole päässyt syntymään, saati huonoa omaatuntoa siitä, kun itse on tällaista huonosti muistavaa sorttia. :)

Minulla on vain kourallinen sellaisia ihmisiä lähelläni, jotka oikeasti tietävät mitä minulle kuuluu. Varmasti meillä monella on juuri näin? Heille voin sanoa suoraan, mitä minulle oikeasti kuuluu tai missä tunteideni kanssa menen, koska tiedän, että he eivät hylkää minua tai kyseenalaista ajatuksiani. Oli tilanne mikä tahansa, voin luottaa heihin, he ovat tuki ja turva. Toiset heistä ovat kauempana, toiset lähempänä. Toki tuttavia ja kavereita löytyy useampi, mutta heidän kanssaan en pidä niin tiiviisti yhteyttä, mutta kun nähdään, juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi. Kaverisuhteet ovat pintapuolisempia, eikä silloin mennä ihan niin syvälle, kuin mitä ystävien kanssa sukelletaan. Silti, iloinen ja onnellinen olen heistä kaikista. <3

Hyvää ystävänpäivää sinne teille kaikille! Virtuaalisille ystäville, fyysisesti läsnäoleville ystäville, hieman kauempana oleville ystäville, seuraajille, asiakkaille, ihan kaikille. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.