Niin se vappu hurahti ohi ja samalla myös syntymäpäiväni. Vapun vietin ystävieni kanssa, ja voi että meillä olikin taas kerran hauskaa. Jotenkin hassusti olen oppinut viime aikoina aivan uuden tavan elää. Lähestymistapani asioihin on paljon rennompi ja sellainen jatkuva ”valmius-/hälytystila” on päästänyt minut vihdoin otteestaan. Arjessa teen paljon spontaanimmin asioita ja tähän on vaikuttanut se, että pystyn käyttämään ylimääräistä aikaani vapaammin. Ennen elin vuodenaikoja (ja samalla myös muuta elämää) läpi, niiden minulle asettamien vaatimusten mukaan. Nyt kun minulta ei vaadita tai odoteta niin paljoa, on elo paljon kepeämpää ja avoimempaa. Tästä spontaanimmasta otteestani elämään kertoo se, että heti vappupäivänä suunnistin kohti lentokenttää ja vietin muutaman rennon lomapäivän Varsovassa samalla juhlien syntymäpäivääni. Pieni, melkeinpä suunnittelematon loma, alkuvuoden tapahtumien sekä kiireisen kevään keskellä oli juuri se, mitä kaipasin.

Olen saanut muutamia viestejä siitä, kuinka olen toiminut ikään kuin rohkaisuna niille, jotka kamppailevat omassa elämässään erilaisten haasteiden parissa. Tämä on tavallaan tuonut lohtua minullekin, koska en minäkään ole päätösteni ja ratkaisujeni kanssa aina ollut täysin varma. On minullakin niitä huonoja hetkiä, voi että tietäisittekin, kuinka paljon.

Olen tässä lähiaikoina tavallaan luopunut kertaalleen unelmistani tai oikeastaan niistä lohkaistiin osa pois, mutta sitten olenkin saanut aihetta unelmoida tuplasti enemmän. Mutta, tästä huolimatta tälläkin hetkellä oloni on sanoisinko mietteliäs ja huomaan usein vaipuvani omiin ajatuksiini. Tiedostan, että jarrutan itseäni ja jostain syystä spontaanius ei yllä unelmieni tasolle. Riittämättömyyden tunteesta johtuvien pelkojen kanssa kamppailu vaikuttaa moneen asiaan ja se tunne, kun olet itse itsesi tiellä, on melkoisen hankala välillä selättää. Epävarmuus on hassu asia. Vaikka sinulla olisi kuinka tukea saatavilla tai vaikka kuinka joku ulkopuolinen kannustaisi sinua toimimaan jollain tavoin, et vaan kykene tekemään niin. Sinun täytyy ensin itse selättää epäonnistumisen pelkosi, jonka jälkeen olet valmis tekemään seuraavan siirron.

Tällä hetkellä mieltäni painavat valinnat, riskit ja mahdollisuudet. Seison reunalla varpaillani ja mietin, että hyppäänkö tuntemattomaan.

Itselleni epävarmuus on se sietämättömin olotila ja tällä hetkellä olen minun mittakaavassani isojen päätösten keskellä. Nämä päätökset koskevat unelmiani sekä niiden tavoittelemista ja osin ne ovat minusta riippumattomia. Kaikkeen kun en pysty vaikuttamaan. Olen löytänyt itseni taas kerran välitilasta, jossa joudun hetkellisesti lillumaan ja odottamaan, että virta vie minut kohti oikeaksi valitsemaansa päämäärää.

Punnitsen ajatuksia riskien ottamisesta ja samalla mietin, mikä olisi pahin asia, joka voisi tapahtua. Mietin, mille kaikelle olen valmis antamaan mahdollisuuden. Mietin riitänkö, onko minulla mitään annettavaa ja kuinka nämä mahdolliset valintani tulevat vaikuttamaan tulevaisuuteeni. Mietin, palvelevatko nämä mahdolliset valintani päämäärääni ja tukevatko ne unelmiani. Mietin, mistä olen valmis luopumaan. Mietin, pystynkö olemaan onnellinen, vaikka minulla ei olisikaan heti saatavillani kaikkia vastauksia loputtomiin kysymyksiini. Mietin, miksi ihmeessä vertaan itseäni muihin.

Melko naurettavaa, tiedän.

Toisaalta, epävarmuus on myös mahdollisuus. Se puskee minua väkisin mukavuusalueeni ulkopuolelle – kohti unelmiani. Olen myös konkreettisesti kokenut tämän ihan lähikuukausien aikana ja tämä on valanut uskoa siihen, että lopulta saamme sen, mitä tahdomme. Olen myös aina luottanut siihen, että asioilla on tapana järjestyä, aina on järjestynyt. Tosin, usein tämä vie hetken aikaa.

Niin. Enhän minä voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja millaisia mahdollisuuksia tekemäni ratkaisut saattavat tuoda eteeni, jollen kokeile. Ehkä joskus olisi vain järkevää päästää irti kontrollista ja ottaa vastaan se, mitä annetaan. Hyväksyä ja luottaa. Tyhjentää mieli, lopettaa analysointi ja vain odottaa, että ratkaisut ilmestyvät eteeni, kun vähiten niitä odotan.

Tiedostan, että nämä ratkaisut ovat lähempänä kuin arvaankaan, luultavasti ihan nurkan takana. Sen vuoksi, ehkä minun täytyy antaa kaikelle mahdollisuus ja vain hypätä. Lähteä tavoittelemaan unelmiani riskeistä huolimatta, koska miksipäs ei?!

Kuvissa on uusin tilaustyöni “Välke”. Täältä löydät lisätietoja kyseisestä teoksesta.

2 Comments

  • Voi jos olisin nuorempi niin saattaisin itseni samallaisen kuilun partaalle. Repäisisin irti kaikesta menneestä ja ottaisin vapauden lentää vapauteen.

    • :) Katsotaan, mihin nämä minun valinnat minut vielä vie. Aurinkoisia kevätpäiviä! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.