Uuden alku

En oikein tiedä, miten aloittaisin kertomaan viime viikkojen tapahtumista. Kaikki tapahtui niin äkkiä. Tunnetusti olen nopeiden ratkaisujen nainen ja tässäkin tapauksessa päätöksen tekeminen tapahtui hetkessä.

Minulla on nyt oma koti.

Hulluinta tässä on se, että en varsinaisesti ole katsonut asuntoja ostomielessä. Silloin tällöin saatoin vilkaista asuntoilmoituksia, mutta en uskonut ikinä löytäväni sopivaa kotia. Sitten vaan jotain tapahtui (lähinnä ”hetken mielijohteesta jätetty tarjous meni läpi” – tapahtui) ja seuraavaksi olinkin allekirjoittamassa pankissa kauppakirjoja. Edes kaupantekohetkellä pankkiin tullut palohälytys ei saanut minua hätkähtämään. Uskon, että tässäkin universumilla oli näppinsä pelissä, koska kaikki tapahtumat seurasivat toisiaan kuin elokuvassa konsanaan. Ihan kuin joku olisi järjestänyt tämän kaiken puolestani, minun piti vain töytäistä tapahtumaketju käyntiin.

Oloni on epätodellisen onnellinen ja samalla myös hieman haikea. Vaikka kipuilin vuokrakaksioni vähäisiä neliöitä ja muutenkin asunnon kalseaa tunnelmaa, oli kyseinen asunto, väliaikaisuudestaan huolimatta, suloinen siirtymä seuraavaan elämänvaiheeseen. Tein siinä asunnossa asuessani omassa mittakaavassani suuria päätöksiä ja lähdin toteuttamaan unelmiani. Tulen myös ikuisesti muistamaan tähän astisen elämäni onnellisimmat hetket, joita vietin kesällä niiden seinien sisällä.

Nyt on kuitenkin aika siirtyä eteenpäin.

Uusi koti on enemmän, kuin ikinä uskalsin toivoa. Vanhan talon henki ja 20-luvun eleganssi on säilytetty mittavasta remontista huolimatta. Ainoa toiveissani oleva asia, josta jouduin tinkimään, on lankkulattia. Sen tilalla on parketti, joten ehkä pystyn juuri ja juuri elämään asian kanssa. Muutamia pieniä päivityksiä tulen asuntoon tekemään, mutta niiden aika on hieman myöhemmin. Nyt haluan asettua taloksi ja kuunnella, mitä tällä asunnolla on minulle kerrottavanaan. Haluan tunnustella, millaiseksi suhteemme muodostuu ja sen jälkeen teen tarvittavia muutoksia.

Täytyy myöntää, että viime viikot ovat olleet hetkellisesti melko raskaita – järjestin kahta myyntinäyttelyä, tein tilaustöitä, päivätyössäni on myös tapahtunut melko suuria muutoksia, olen ollut viikottain reissussa ja tämän kaiken lisäksi järjestelin muuttoa.

Silti, en voisi olla onnellisempi. On tämä elämä kyllä ihmeellistä.

Kun tarjoukseni hyväksyttiin illalla yhdeksän jälkeen (!), en nukkunut silmäystäkään seuraavana yönä. Hymyilin ja itkin. Itkin, koska tajusin, että tätä kotia ei kukaan voi ottaa minulta pois. Tämä konkretisoitui myös silloin, kun kävin keskustelua eräästä asuntoon liittyvästä asiasta: ”Onko tässä muita omistussuhteita, onko muita, jotka päättävät tästä asiasta?” ”Minä päätän, yksin. Ei ole muita.” vastasin.  

Tämä koti on minun.

Tästä kodista minua ei kukaan häädä pois. Tästä kodista, turvapaikasta, minun ei tarvitse lähteä vastentahtoisesti.

*********

Tämä voisi olla uuden alku
Mietin ja viimein nukahdan
Tilaisuus, tehdä kaikki toisin

Asfaltin pinta kiiltää yössä
On sade lakannut viimeinkin
Ajatella, minä melkein luovutin