Tyynylöytö omasta kaapista ja luovan ihmisen vitsaus.

. 0 Kommentit .

Järjestelin tässä jokin aika sitten kangasvarastojani ja löysin sieltä palan vihreää, lehtikuosillista kangasta. Minulla oli kyllä ollut mielessäni, että kaivan pari vuotta sitten (kääk, miten aika lentää!) kyseisestä kankaasta ompelemani tyynynpäällisen taas esille, mutta en muistanutkaan, miten kivan sävyinen se oli. Kesäinen kuosi istuu kuin nakutettu vanhojen tuolien ja maton pariksi ja tuo samalla kesäistä raikkautta. Näin sitä voi tehdä tyynylöytöjä omasta kaapistaan. Samoin tuo jalkalamppu on ollut menossa myyntiin vaikka kuinka monta kertaa, mutta kannoin sen vintiltä antiikkituolien pariksi ja kas, ihan kivaltahan se näyttää tuossakin. Yöpöytien lampuissa on sama varjostin, joten tavallaan nämä kolme muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden.

Olen ollut niin uppoutunut kaikkeen muuhun viime aikoina, että ompeleminen on jäänyt tyystin. Oma ompeleminen on nykyään enemmän vaatteiden korjausta ja modausta sekä sisustustekstiilien ompelua. Sellaisia kivoja, helppoja ja nopeasti toteutettavia sekä valmistuvia juttuja. Olen suunnitellut rantarakennuksen takkahuoneeseen laskosverhoja, mutta jotenkin nämä upeat ilmat eivät yhtään houkuttele istumaan sisätiloissa ja silloin kun olen sisätiloissa, maalaan. Silti salaa haaveilen hetkestä, jolloin voisin ommella jotain tai verhoilla olohuoneen sohvan uudestaan, sekin kun on minun tehtävälistallani. Haaveilen minä monesta muustakin asiasta, mitä tulee luovaan työskentelyyn. Haluaisin rakentaa tontillemme oman verstaan, jossa voisin luoda rauhassa – maalata, piirtää, ja ommella, sekä verhoilla ja kunnostaa huonekaluja. Voisinpa tehdä ihan asiakastöitäkin. Tuolla on ihan liian monta huonekalua, jotka odottavat pelastamista. :) Tosin, en tiedä nauttisinko siitä kaikesta yhtä paljon, jos tekisin sitä työkseni. Minulle kun luova työskentely on tapa rentoutua.

Olisi siis liian monta toteutettavaa asiaa, mutta ihan liian vähän aikaa. Kerran valittelin ystävälleni ajan puutetta ja sitä, miten haluaisin tehdä sitä, tätä ja tuota, ommella, maalata, neuloa ja verhoilla. ”Sitä kutsutaan luovan ihmisen vitsaukseksi”, totesi ystäväni minulle. ”Totta”, totesin, voihan sen ajan puutteen voivottelun ilmaista niinkin. :)

Meillä jatkuu tänään pihaprojektit, luvatusta sateesta huolimatta. Kivaa sunnuntaita!

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply