Työhuoneella – haahuilua ja haaveilua.

. 0 Kommentit .

työhuoneella_7 työhuoneella_6 työhuoneella_5 työhuoneella_3 työhuoneella_2 työhuoneella_1

Pieniä paloja työhuoneestani.

Koko kesän keskityin vain ja ainoastaan tilaustöihin ja tällä hetkellä omat seinät suorastaan huutavat tyhjyyttään. Minun on myös pitänyt maalata taulu rantarakennuksen takkahuoneeseen, mutta sekin on jäänyt meinaamisen tasolle. Jospa ensi kesäksi… Kovasti olen kyllä yrittänyt saada aikaa ja myös saada aikaan jotain uutta työhuoneellani. Tällä hetkellä huoneella ei ole muuta käyttöä, koska seiniin nojailee yksi jos toinenkin aloitettu taulu. Siellä ne odottelevat uusia kerroksia pintaansa. Syyskuussa alkavat taas uudet kiireet, joten ajattelin ottaa tästä jäljellä olevasta kuukaudesta kaiken irti. Kiire ja stressi ovat kohdallani pahimmat luovuuden tappajat, ne tukahduttavat inspiraation. Tarvitsen omaa aikaa, oman hetken, oman kuplan, jonka sisällä saan maalata. Kaiken vapaa-ajan olenkin pyhittänyt maalaamiseen ja hämärän laskeutuessa, olen naputellut uusia taulupohjia valmiiksi. Kiilakehysten kasaaminen ja kankaan pingoitus kun vie oman aikansa.

Muutamassa taulussa on halunnut kokeilla jotain uutta. Huomaan herkästi pysyväni mukavuusalueellani ja varsinkin tilaustöissä toiveet sanelevat taulun lopullisen ilmeen. Olenkin kokeillut pitkästä aikaa maalata maanläheisillä sävyillä. Paletille on eksynyt umbran, okran ja terran sävyjä. Välillä minun tekee mieli maalata jotain aivan muuta, jotain sellaista, mitä en ole aikaisemmin tehnyt. Maalata suuria linjoja, selkeitä alueita, rosoista pintaa. Nyt kun mietin, niin miksi en voisi tehdä niin? Ehkä vastaanotto jännittää…

Olen myös salaa haaveillut omasta näyttelystä. Minulla ei ole ajatusta eikä ideaa, missä ja milloin moisen järjestäisin. Sitten joskus. Siksi se onkin vain haave, tosin ei enää salainen sellainen. Haluaisin lähteä pois tästä kaupungista. Pois Kuopiosta. Mieleni tekisi kokeilla siipiäni jossain kaukana. Kokeilla, millainen vastaanotto taulullani olisi muualla. Kuunnella nöyränä kritiikkiä ja oppia niistä. Luotan siihen, että asioilla on tapana järjestyä ja vielä joku päivä saan olla avaamaassa omaa näyttelyäni. Niistä bileistä ei muuten samppanja loppuisi…

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply