Talossa talon tavalla.

Verantamme on valoisa ja viileinäkin päivinä, aurinko lämmittää sen mukavan lämpimäksi. Siksi se onkin sopiva paikka säilyttää ulos meneviä kasveja, kuten yrttien taimia, joita ihan vielä en uskalla istuttaa kylmien öiden vuoksi kasvatuslaatikoihin. Myös osa kesäkukkasista odottaa vielä ruukkuun pääsyä ja ne majailevatkin toistaiseksi verannallamme. Veranta onkin muuttunut viime päivien aikana viherhuoneeksi – joka hyllyllä ja pöydällä on jotain vihreää. Olen etsinyt jonkin aikaa sopivan pientä ja kapeaa pöytää tähän tilaan ja nyt vihdoin se oikea löytyi. Vanhan talonpoikaispöydän löysin nettikirpputorilta. Vaikka en ole talonpoikaistyylin suuri ystävä, oli tässä pöydässä jotain hellyyttävää. Se on juuri passelin kokoinen ajamaan asiansa väliaikaisena ”yrttipöytänä” ja keväällä taas kasvatuspöytänä.

Muutama vuosi sitten kotimme oli kovin mustavalkoinen. Huomasin tämän, kun raivasin vintille tilaa myymällä vanhoja lamppuja, mattoja ja huonekaluja eteenpäin. Tyylini on muuttunut ja se johtuu täysin tästä vanhasta talosta. Talossa talon tavalla. Pikkuhiljaa näitä huonekaluja on siis eksynyt meille (kanssa-asujan mielestä vähän liikaakin) ja kaikki pääasiassa kierrätettyinä. Kävin jokin aika sitten eräässä uuden karheassa talossa, jossa oli sisustettu ihanasti sekoittamalla uutta sekä vanhaa. Talo oli tyyliltään skandinaavinen, mutta olohuoneesta löytyi keinutuoli ja seinältä pikkuinen kaappikello. Nämä ovat juuri sellaisia kivoja, pieniä yksityiskohtia, joista en aikaisemmin itse pitänyt. Nyt suorastaan hurmaannuin vanhoista huonekaluista uutuuttaan hohtavassa ympäristössä. Näin se maku ja tyyli muuttuu. Vuosien saatossa oma mustavalkoinen ajattelu on muuttunut rönsyilevämmäksi, rennommaksi ja sallivammaksi, myös konkreettisesti. :)

Mutta tästä pöydästä vielä, miten käsittelen sen? Punaruskea sävy ei oikein istu kotiimme ja siksi ajattelin poistaa maalin, mutta jatkotoimenpiteistä en vielä tiedä. Ehkä jätän sen puun väriseksi tai sitten käsittelen sen puuvahalla mustaksi. Hmm. Tuo jälkimmäinen kuulostaa jotenkin rajulta toimenpiteeltä. Jotenkin näen pöydän puunvärisenä parinaan vuosikaudet mukanani kulkenut Askon valkoinen, yksijalkainen muovituoli. Nyt toivotaan aurinkoisia kelejä, että pääsen kuumailmapuhaltimen kera rapsuttelemaan maalikerroksia irti. Maalin alla oleva puupinta sanelee pöydän lopullisen ilmeen, koska pöydässä on sen verran kolhuja, että saa nähdä saanko kaikkea maalia edes irroitettua.

Hei, tuntuuko teistäkin, että kesä vihdoin on täällä? +12 astetta tuntuu ihan hurjan lämpimältä! :)