On ollut jotenkin hirveän hankala kirjoitella blogiin – elämässäni kun ei tapahdu mitään ihmeellistä… Tai tavallaan tapahtuu, taustalla tapahtuu paljonkin, mutta mitään konkreettista ei juuri-nyt-ihan-tällä-hetkellä ole meneillään. Minuutit, tunnit, päivät ja viikot sulautuvat yhtenäiseksi elon massaksi, joka ei sisällöltään juurikaan muutu tai poikkea edellisestään. Instagramin puolella olen sentään ollut aktiivisempi, se on tuntunut helpommalta ja nopeammalta tavalta jakaa inspiraatiota.

Remonttikin on tällä hetkellä pysähdyksissä tämän vallitsevan tilanteen vuoksi. Kaipaan ammattilaisen konsultaatiota erääseen asiaan, joka auttaisi minua remontin jatkamisessa. En vaan oikein tiedä, onko tällä hetkellä järkevää ottaa ketään ns. ulkopuolista kotiini. Tämä vallitseva tilanne on vaikuttanut myös sisustushankintoihini. Päivätyöstäni vapautui aikaa (kuten monella muullakin tällä hetkellä) ja se pakotti hieman siirtämään kaavailtuja hankintojani ja tämän vuoksi kodissanikaan ei ole tapahtunut mitään uutta.

Olen pyrkinyt keskittymään positiiviseen ja halunnut unohtaa ulkomaailman; en lue tai katso uutisia, koska en halua tietää, kuinka moni on kuollut, sairastunut tai muuten voi pahoin. Haluan elää ja olla tässä omassa turvallisessa kuplassani, vailla ahdistusta sekä pelkoa ja hyvin olenkin siinä onnistunut. Olen keskittynyt siihen ajatukseen, että tämä on vain väliaikaista.

Positiivista tässä kaikessa on se, että sain viikkooni enemmän tilaa taiteelle ja se on mahdollistanut hieman toisenlaisen otteen maalaamista kohtaan. Muistelen, että aikalailla tasan vuosi sitten otin myös hieman aikaa maalaamiselle, koska keskityin Habitareen valmistautumiseen. Silloin maalasin pikkuruisessa, väliaikaisessa vuokrakaksiossani ja elin yhtä elämäni onnellisinta ajanjaksoa. Nyt fiilis on miltei samanlainen, vaikka ulkopuolella vellookin epävarmuus, ahdistus ja pelko.

Silti olen miettinyt enemmän, kuin koskaan, omaa tulevaisuuttani ja mahdollisuuksiani.

Minulla oli jokin aika sitten sellainen olo, että jotain mahtavaa on ihan nurkan takana. Samalla tein päätöksen siitä, että en osallistu tulevan syksyn Habitareen. Minulla oli jo varattu sieltä osasto aivan huikealta paikalta ja harkitsin todella pitkään osallistumiseni perumista. Kuitenkin minulle tuli tunne siitä, että haluan keskittyä johonkin muuhun, vaikka ajallisesti minulla olisikin nyt paljon paremmat mahdollisuudet valmistautua syksyä varten. Kun olin sinetöinyt päätökseni perua varatun osaston, oli minulla yllättäin edessäni uusi mahtava tilaisuus.

Hymyilyttää.

Luotin taas kerran intuitiooni; kun luovut jostain, saat tilalle jotain paljon parempaa ja taas kerran niin tapahtui. Tulen kertomaan tästä mahdollisuudesta pian lisää, kunhan yksityiskohdista on sovittu.

Mitä taiteeseeni tulee, ovat värit tuntuneet tärkeiltä. Haluan hukuttaa murheet kauniisiin sävyihin, sekoittaa ne pois mielestäni ja luoda jotain kaunista sekä herkkää, mutta samalla voimakasta. Siksi punaisen, pinkin ja oranssin sävyt ovat tuntuneet omilta. Ne mahdollistavat vahvuuden, herkkyyden ja voimaantumisen esittämisen saman aikaisesti.

Jotain sellaista haluan itsekin nyt nähdä ja kokea – voimaantumista tämän kaiken jälkeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.