Syyskuun ensimmäinen

. 0 Kommentit .

Kesäkuukaudet hujahtivat ohi, mutta minua se ei haittaa. Pidän syksystä. Minusta nämä vuoden siirtymäkaudet ovat niitä kauniimpia ja kaikin puolin rikkaimpia vuodenaikoja. Ihan niin kuin keväässä, on syksyssäkin se oma taikansa. Toivon, että tänä syksynä lehdet säilyisivät puissa mahdollisimman pitkään, jotta saisimme nauttia luonnon värileikistä.

Meidän pihamme pihlajatkin ovat jo punastuneet.

Mietin, mikä syksystä tekee niin erityisen ja listasin mielessäni asioita, miksi pidän syksystä. Ehkä eniten minuun vaikuttaa luonto ja sen monimuotoisuus. Varsinkin ne päivät, jolloin aurinko saa värit hehkumaan tai aamut, kun luonto on kuin sokerihuurrettu ensimmäisten yöpakkasten jälkeen. Toinen asia, josta suorastaan riemuitsen on ruoka tai tarkemmin sadonkorjuu ja kausituotteet. Kohta saa taas juureksia, puolukoita ja omenoita. Myös valurautapata pääsee käyttöön kesän tauon jälkeen. Oikein odotan pitkään hautunutta lihapataa sekä arkista jauhelihakeittoa.

Myös pimeät illat ja kliseisesti villasukat, takkatuli, puiden rätinä, savun tuoksu, sohvan nurkka ja höyryävä teekuppi – mitä muuta siinä hetkessä kaipaa? No ehkä niitä uusia sarjoja/jaksoja, jotka alkavat taas pyörimään televisiossa. En malta odottaa Silta -sarjan seuraavaa tuotantokautta.

Rakastan myös syksyn raikkautta. Juokseminen on syksyisin ihanaa, kun happi kulkee ja samalla pääset nauttimaan kauniista ympäristöstä. Pihatöitä on myös kiva tehdä, ne ovat ihan parasta hyötyliikuntaa ja haravoinnin lomassa voi tuikata saunan päälle, samoin juoksulenkin jälkeen on ihana rentoutua saunanlauteilla. Syksyn pimeys tuo pihasaunassa saunomiseen oman taikansa.

Minua ei myöskään sateiset illat haittaa, silloin on hyvä syy jäädä sisälle. Pieni tihkusade ei minua sulata, mutta olen sen verran mukavuuden haluinen, että kaatosateessa juoksemisen sijaan teen jotain hyödyllistä sisätiloissa tai valitsen sen sohvan nurkan, hyvällä omalla tunnolla tietenkin.

Illan hämärtyessä olen sytytellyt verannallemme kynttilöitä. Siinä on kiva istua illalla ja ihastella auringonlaskua. Toistaiseksi verannalla on vielä tarennut.

Syksy on ihan hurjan inspiroivaa aikaa, olisin voinut jatkaa listaa loputtomiin. Toki kaikilla asioilla on kääntöpuolensa ja moni varmasti keksisi vähintään yhtä monta syytä, miksi syksy ei ole niin ihanaa aikaa.

Vaikka itse haikailenkin kesän vehreyttä ja valoisia iltoja, en silti halua jäädä murehtimaan mennyttä. Onpahan mitä odottaa, ei kevät ja kesä ole vielä kertaakaan jääneet tulematta. Ehkä se taika onkin siinä, että oppii elämään hetkessä sekä olemaan läsnä ja samalla pyrkii itse vaikuttamaan omaan asenteeseensa. Tiedän, että niistä päivistä, jolloin aurinko ei tunnu nousevan ja räntää sataa vaakatasossa on vähän hankala etsiä mitään positiivista ja on totta, että pelkästään se pimeys vetää mieltä matalaksi. Ehkä niinä päivinä olisi järkevintä antaa itselleen luvan ottaa vähän rennommin?

Joko syksy on hiipinyt sinun luoksesi? Kivaa viikonlopun aloitusta!

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply