Raikasta pinkkiä – uusi taulu.

Pilvisen ja vähemmän pilvisen päivän kuvia. Tämä taulu tuo mieleeni kevään ja kuplat. Myönnettäköön, että lähestyvä kevään juhla on osallisena tähän, mutta ihan pikkiriikkisen vain. Vaikka tuota kevättä ei oikein ole ilmassa, olen silti maalannut kevään sävyjä, suloista sinistä ja herkkää vaaleanpunaista. Näistä muutaman viikon sisällä lisää, taulut ovat vielä melkoisesti kesken.

Taulujen maalaamisessa öljyvärit ovat herra ja minä renki. Ne vaativat oman aikansa, että taulua voi työstää eteenpäin. Edellisen kerroksen täytyy kuivua, että uutta väriä voi lisätä. Voisinhan valita helpomman tien ja maalata vesiliukoisilla akryyliväreillä, jotka kuivuvat vain tunneissa, mutta en halua. Öljyvärit luovat oman, uniikin struktuurin kankaan pintaan, jota ei näiden kuvien kautta hahmota. Pinta on karhea ja näin valo taittuu ihan eritavalla taulun pinnasta, kuin jos pinta olisi täysin sileä. Värikerroksia on useita ja siksi taulun valmistuminen sekä kuivuminen vaatii oman aikansa. Muutenkaan en halua maalata hätiköiden. Tauluni ovat uniikkeja ja jokainen niistä on vaatinut oman aikansa. Minäkin olen vain ihminen ja välillä turhaudun, kun lopputulos ei ole lähellekään sitä, mitä haluaisin sen olla. Tällöin taulu saa levätä hetken ja jatkan sitä toisena päivänä. Sellaista se on. Prosessi. Teoksen edistymisen aikana otan siitä kuvia, lähetän ne taulun tilaajalle ja kysyn hänen mielipidettään, että mihin suuntaan hän haluaa taulua jatkettavan. Taulu kuitenkin tulee hänelle, hänen seinälleen ja minä teen parhaani, että lopputulos on halutunlainen. Ei hutkittu, eikä vain maalattu.

Kyllä minä pidän tästä minun harrastuksestani. Pidän siitä siis todella paljon ja toivon, että joskus minulla olisi oikeasti aikaa maalata paljon enemmän. Ehkä sitten joskus. Unelmia pitää olla, eikö? :)

No mutta, se siitä haaveilemisesta. Mukavaa viikon aloitusta!