Pinkkiä ja pioneja.

Heräsin muutama päivä sitten siihen, että kesä taitaa olla täällä. En voi riittävästi hehkuttaa tätä aikaa vuodesta, tämä on vaan niin ihanaa aikaa! Hurjan valoisat illat ja aikaisen aamun auringonnousut ovat asioita, joista imen tällä hetkellä energiaa. Myös piha ja puutarha on ihanan vihreä, nurmikkokin kasvaa ihan silmissä. Ei olisi ehkä pitänyt lannoittaa ihan niin reilusti… Ruohonleikkaajani kiittelee.

Tauluissakin on näkynyt kesäisiä sävyjä ja tästä pinkistä luomuksesta muodostui yksi suosikeistani. Jotenkin hassusti ostamani pionit kävivät taulun sävyihin ja malttamattomana odotan, miltä nuo kaunokaiset näyttävät täydessä loistossaan. Meidän puutarhassa on myös pionipenkki ja juurikin eilen illalla huomasin, että mokomat ovat venähtäneet ihan hurjan pitkiksi ja kaipasivat tukea. En tiedä kuinka ne ”oikeasti” pitäisi tukea, mutta minä laitoin rautalangasta kehikot niiden ympärille. Kukkasia odotellessa.

On ollut muuten aika ihanaa tehdä löytöjä omasta pihasta, sieltä on noussut jo vaikka minkälaista kasvia ja kukkaa. Tämä kevät menee ihmetellessä, ensi keväänä ehkä uskallan jo tehdäkin pihalle jotain. Niin, muutakin kuin repiä koiranputkia. Siinä on muuten sitkeä rikkakasvi ja en tiedä milloin julistamani sota koiranputkia vastaan kääntyy voitokseni. Aika heikolta näyttää minun osaltani.

Niin sellainen taulu tällä kertaa, mitä pidät? Minä taidan jatkaa perennoiden kuoputtelua. Koiranputket varokaa, peto on irti….