Pidin parin päivän boheemin “taiteilijaloman”. Varsinainen kesälomani on vasta edessä päin ja tarvitsinkin tätä pientä breikkiä lähinnä hieman kadoksissa olleen inspiraation löytämiseen. Koska kiire tappaa luovuuden, halusin myös keskittyä muutamaan työnalla olevaan tilaustyöhön. Olohuoneeni muuntui hetkessä työtilaksi, kun rullasin maton pois ja siirsin maalaustelineen keskelle huonetta. Asuntoni täyttyi Marshallista kantautuvasta musiikista ja kahvinkeittimen hiljaisesta tiputuksesta – sain hetken ajan keskittyä vain maalaamiseen, omassa pienessä kuplassani.

Tällainen kahden päivän totaalinen keskittyminen olennaiseen kasvatti luottamustani sen suhteen, että ehkä minä loppujen lopuksi tulen selviämään tästä työmäärästä. Minusta on tuntunut, että tekemistä on niin paljon, että en tiedä mistä aloittaisin. Habitaren osaston suunnittelu on nyt ulkoistettu, joten siinä mielessä työmääräni on pienentynyt huimasti. (Tästä mahtavasta yhteistyöstä tulen kertomaan lisää, kunhan suunnitelmat etenevät.) Silti tekemistä riittää, vaikka asuntoni seinäpinta-alan ovatkin vallanneet keskeneräiset taulupohjat. Sain kahdessa päivässä paljon aikaan, joten lomalla tulen olemaan vähintäänkin yhtä tuottelias. Onneksi en ole tehnyt lomasuunnitelmia. 

Kahden lomapäivän aikana sain myös naputeltua kasaan maalauspohjia sekä haettua lisää tarvikkeita läheisestä taiteilijatarvikeliikkeestä. Tuo maalauspohjien kasaaminen on yllättävän aikaavievää puuhaa ja seuraavaksi ajattelinkin pyytää jonkun ystävistäni kasauspuuhiin, viinipalkalla tietysti. Vapaaehtoiset saavat ilmoittautua!

Työhön uppoutuneena aamu vaihtui päiväksi, päivä iltapäiväksi, iltapäivä illaksi ja ilta niin ihanan pitkäksi, valoisaksi yöksi. Sisällä vietyt tunnit vaativat päivän päätteeksi juoksulenkkiä viilenevässä illassa – täydellistä. Näiden kahden päivän aikana minä siis näyttäydyin (todistetusti) ulkomaailmassakin ja oli minulla ihan oikeita sosiaalisia kontakteja. Mutta hassuahan tässä on se, että minulle ei tee tiukkaakaan olla pari päivää poissa ihmisten ilmoilta, sosiaalinen introvertti kun olen.

Nämä kaksi päivää vastasivat aika lähelle minun unelma-arkeani. Minulle sopii työskentely ilman aikatauluja, se tekee minusta todella tehokkaan ja jollain tapaa vapaan sekä onnellisen. Luovatyö on sellaista, että oikea fiilis ei tule sormia napauttamalla. Sen vuoksi voin helposti jatkaa työskentelyä myöhään yöhön, jos siltä tuntuu tai herätä yhtä aikaa auringon kanssa. Ajatus siitä, että voisin itse rakentaa itselleni sopivan työpäivän tai -rytmin, kiehtoo minua päivä päivältä enemmän… Ehkä vielä joskus.

Ps. Pahoittelen kuvien laatua. Minusta vaan tuntui siltä, että halusin jättää turhan siloittelun pois ja kasata aitoja hetkiä sekä tunnelmia, aidoilla puhelinkuvilla. Mitäpä sitä sen kummemmin kaunistelemaan, tällaista tämä minun elämäni on ja tällainen minä olen. Niin ja uusi puhelinkin pitäisi ostaa, entinen hajoaa minä hetkenä hyvänsä. En ole ehtinyt tekemään mitään vertailua merkkien/mallien suhteen, joten otan mielelläni vastaan suosituksia puhelinmallista, joka on varustettu erinomaisella kameralla. Näiden kuvien jälkeen tajusin, miten tärkeä tuo ominaisuus olisikaan, heh… Niin ja tiedän, olen ollut hieman hunnigolla viime aikoina, mutta ah, minä niin nautin tästä elämästä. Kiireestä, kesästä, ihan kaikesta…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.