Näissä nurkissa

Ensinäkin, kiitos hurjasti ihanista viesteistänne. Olin todella häkeltynyt kaikista niistä tsempeistä ja vertaistuesta, jota sain. Olette kaikki niin kultaisia ja ihania, että olen vain hymyillyt. Toisaalta, hymyilen nykyään paljon ihan muutenkin. :) Jännitin todella sitä, mitä tästä kaikesta mylläkästä ajatellaan, mutta näköjään aivan turhaan. Kiitos vielä.

Elämä on asettunut kuin huomaamattani omiin, uusiin uomiinsa ja näiden väliaikaisten seinien sisällä on uskomattoman hyvä olla. Uusi, vapaampi arki on muodostunut päivätöiden ja maalaamisen ympärille, viikonlopuillakin on nykyään aivan uusi merkitys. Vaikka arkeni onkin kiireistä, silti minusta tuntuu, että minulla on paljon enemmän aikaa, kuin aikaisemmin. Ehkä se johtuu siitä, että minulla on lähes sata neliötä vähemmän siivottavaa ja vain yhden hengen pyykit pestävänä, mene ja tiedä. Olen nähnyt läheisiäni ja pyrähtänyt takapihaltani rantapolulle juoksulenkille. Ajankäyttöni on vapaampaa ja rennompaa, enkä enää stressaa pienistä asioista – saan yhden päivän aikana hurjasti aikaan. Ihmettelen joka päivä, että tällaistako elämän kuuluu olla? Helppoa, vaivatonta, huoletonta ja stressitöntä, onnellistakin jopa.

Tämä väliaikainen kotini on vielä hieman kesken, onnekseni saan pian taulut ja peilin seinälle. Olenhan muistanut mainita riittävän monta kertaa, miten mahtavia ihmisiä minulla on ympärilläni? :) Toin muutaman rakkaimman huonekalun mukanani ja osan vanhoista tavaroista sain tetriksen tavoin sullottua häkkivarastoon. Jouduin luonnollisesti tekemään jonkin verran uusia hankintoja, mutta edelleen minulta puuttuu muutama huonekalu ja väliaikaiset huonekalut menevät vaihtoon, kunhan olen löytänyt sopivan yksilön tilalle. Pikkuhiljaa siis kasaan minun näköistä kotia, vaikkakin tämä koti ei ole pysyvä ratkaisu. Haluan kuitenkin, että tästä eteenpäin jokaisella huonekalulla on minulle jokin merkitys ja että niiden ympärille muodostuu ne kaikista mahtavimmat sekä rakkaimmat muistot.

Tämän kodin neliöt ovat todella tehokäytössä, koska samassa tilassa on keittiö, olohuone sekä työhuoneeni. Huoneen jatkona on pikkuruinen makuuhuoneeni. Valitsin tämän asunnon sen sijainnin vuoksi ja koska se oli heti vapaana. Tarjolla ei tosiaan ollut montaa vaihtoehtoa, mutta tämä on oikein kiva pikkukoti näin väliaikaiseen oleskeluun. Tein päätökseni jäädä tähän kaupunkiin eräänä aurinkoisena aamuna klo 7.15 ja iltapäivällä minulla oli avaimet uuteen kotiini. Neljän päivän päästä kasasin sänkyä pahvilaatikoiden keskellä uudessa asunnossani, kuuntelin R´n´B:tä ja nautiskelin olutta pullosta, heh. Kun minun elämässä tapahtuu, niin silloin todella tapahtuu.

Tämän blogin kohtalo on hieman avoinna. Luultavasti tästä muodostuu enemmänkin taideharrastukseeni painottuva kanava, koska tässä asunnossa ei hirvittävästi ole sisustettavaa eikä tarjolla ole kovinkaan montaa kuvakulmaa. Ehkä tästä tulee visuaalisen tarinankerronnan kanava tai ehkä kerron teille enemmän elämästäni, en tiedä vielä. Aika näyttää senkin.

Myös tulevaisuuteni on vielä hieman avoinna, mutta onneksi minulla ei ole kiire mihinkään. Kaikki asiat ovat juuri nyt niin hyvin, kuin vain voi olla. Tämän asunnon on tarkoitus toimia muutaman kuukauden tukikohtana, kunnes olen keksinyt, mitä tällä elämälläni teen. Jossain vaiheessa aion ostaa oman asunnon… tai talon… tai tontin, en tiedä vielä. Mutta se, että jäänkö tänne, on vielä hieman avoinna. Niin kuin olen aikaisemmin sanonut, tämä elämä on siitä ihanaa, että koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Toki jotain suunnitelmia olen jo tehnyt ja jännityksellä odotan, mitä kevät tuo tullessaan. Toivottavasti raikkaita tuulia ja positiivisia muutoksia sekä haasteita, joita olen elämääni jo jonkin aikaa kaivannut…