Voi kuulkaa, tässä on taas tapahtunut sellaisia asioita, että en itsekään meinaa kestää mukana. Vuodatetut hikipisarat ja väsymyksen kyyneleet, tikit ja muut haaverit sekä turhautumisesta lausutut negatiivissävytteiset kommentit ovat hiljalleen jääneet unholaan.

Remontti alkaisi olemaan voiton puolella!

Valmistahan täällä ei suinkaan ole, vanhasta talosta kun on kyse, mutta ne nurkkiin kasaantuneet epämääräiset kasat ovat alkaneet yksi toisensa jälkeen kadota. Joitain pieniä fiksailuja on vielä tekemättä – paikkamaalausta, pieniä viimeistelyjä ja sen sellaista, siivoamista ja kaappien järjestämistäkin vielä riittää. Tuumailin tässä, että verannan remontin taidan jättää suosiolla ensivuoteen, samoin terassin rakentamisen. Terassin pohjat saatan tehdä valmiiksi syksymmällä. Näen samalla, miten maa routii vai routiiko se ollenkaan ja keväälle jäisi vain itse rakentaminen. Nyt ilmassa on hienoista remonttiväsymystä ja lomaakin ajattelin jossain vaiheessa pitää… ja tuli tähän eteen myös yksi yllättävä tilaisuus.

Muutto.

Heitin tässä jokin aika sitten universumille toiveen, että löytäisin itselleni työhuoneen ja sehän päätti ottaa toiveestani kopin. Palloteltiin sitä sitten hetken ajan edestakaisin ja tällä kertaa kärsivällisyyteni palkittiin. Matkalle osui vain yksi pieni pettymys ja arvatkaapa mitä… Nyt minulla on oma työhuone! Loppujen lopuksi se löytyi kahden minuutin kävelymatkan päästä kotoani.

Se ei todellakaan vastaa ajatustani täydellisestä työhuoneesta ja en millään tasolla halua romantisoida oman työtilan ihanuutta. Se ei ole se haaveilemani tehdasmainen loft -tila, vaikka itseasiassa sellainenkin olisi ollut tarjolla. Kutsun tätä tulevaa työtilaani kaunistelematta bunkkeriksi. Se on kellarissa ja vaikka siellä on luonnonvaloa, vaatii se aikamoiset valoviritelmät, että pystyn työskentelemään siellä talven pimeimpinä aikoina.

MUTTA.

Pointtina tässä on se, että haluan kokeilla, miltä tuntuu työskennellä pelkästään taiteiluun pyhitetyssä tilassa. Tämä huone tuntui olevan juuri sopiva tällaiseen ihmistestiin. Vuokra on edullinen, se ei sido minua mihinkään ja pääsen siitä halutessani todella nopeasti pois. En siis menetä mitään ja suhtaudun tähän vähän väliaikaisena ratkaisuna, kunnes jotain sopivampaa osuu kohdalle.

Sitä ajatusta minä kyllä romantisoin, että tulevaisuudessa minulla on koti, joka on oikeasti koti, eikä toinen työpaikka. Minun ei tarvitse enää raivata tilaa ja kääriä mattoja pois lattialta, jotta pääsen maalaamaan. Tuossa tulevassa työtilassa saan nimittäin roiskia ihan niin paljon, kuin haluan ja taulutkin saan kuivumaan seinälle.

Niin ja ironisintahan tässä on se, että remontti ei osaltani suinkaan loppunut tähän, vaan se siirtyy seuraavaan kohteeseen, eli työhuoneelle. Saan tehdä tilasta itselleni mieluisan ja varsinkin viihtyisyyttä tämä tila kaipaa. Siellä on kirkkaan keltaiset 70-luvun kaapit, joten lienee niille voisi tehdä jotain…

Edessä olisi siis muutto ja onneksi, vain pieni remontti. Eipä tässä olekaan vastaavaa tullut tehtyä hetkeen…

Mutta hei, minulla on teille tulossa hurjasti tähän oman kodin remonttiin liittyviä postauksia:

  • ainakin eteisen muodonmuutos on tulossa
  • vähän olkkarista
  • sekä ah, niin ihanasta ruokakomerostakin.

Nyt kuitenkin hiljennyn taas hetkeksi. Saan työtilan avaimet lähipäivinä, joten edessä on muutto ja sen jälkeen pääsen laittamaan kodistani kodin näköisen – vihdoin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.