Olemme nyt asuneet reilun kuukauden omakotitalossa. Onko elämämme muuttunut jotenkin mullistavasti? No, minäpä kerron muutaman asian, jotka olen menneinä viikkoina huomioinut:
– hämähäkit ovat ystäviä, varsinkin lukit
– tuhatjalkaiset eivät ole ystäviä varsinkaan, kun kävelet aamulla pimeässä ilman silmälaseja ja katsot, että lattialla on langanpätkä
– mies ja kirves on ihan seksikäs yhdistelmä
– mies ja moottorisaha ei, jos ei osaa käyttää moottorisahaa
– haravoiminen on mukavaa
– kaikki muukin pihahomma on mukavaa, toistaiseksi
– niin ja puusavotta on erinomainen treenimuoto
– harakat eivät ole ystäviä
– vasara, ruuvimeisseli ja pihdit pitää olla koko ajan helposti saatavilla, koska aina löytyy kohta, mitä pitää hieman “fiksata”
– listat uupuvat edelleen
– pensasaita on naapurin mukaan kokonaan meidän tontin puolella
– se pitäisi siis opetella leikkaamaan (vinkvink)
– sama naapuri kertoi, että meillä näyttää olevan niin vaaleaa, että paikat likaantuvat herkästi
– naapuri ei ole ikinä käynyt meillä
– opettelen käyttämään sälekaihtimia
– kun muuttaa kolme kertaa isompaan taloon, niin alkuun täytyy tyytyä hieman minimalistisempaan sisustukseen
– Neiti Malttamaton ei siis voi saada kaikkea kerralla
– siivoamiseen menee kolme kertaa pidempään
– siivoamiseen menee kolme kertaa pidempään
– takan sytyttäminen on taitolaji
– parhaiten sen saa syttymään sytytyspaloilla
– ohjeet takan sytyttämiseen löytyy googlesta
– ohjeet takan sytyttämiseen löytyy googlesta
– kannattaa samalla googlettaa myös “häkä”
– jos keittiön pesualtaan tiiviste vuotaa, se pitää korjata
– itse.
Edelleen siis tykkään asua talossamme, itse asiassa tykkään päivä päivältä enemmän. Hymyilen idioottimaista hymyä ja kävelen ympäri taloamme huokailen samalla. Niin, tiedän, että hymy hyytyy viimeistään lumitöiden lomassa, mutta sinne asti, antakaa minun elää omakotitalokuplassa.
Koti on siis löytynyt.
Täällä tämä aamu ei ole valjennut kovinkaan kauniina, ei ole vielä näin harmaata ja synkeää ollut tänä syksynä. Eipä anneta sen haitata. Minä kovasti suunnittelin lehtien haravointia viikonlopun tehtävälistaan, mutta taitaa tuo sade hieman muuttaa suunnitelmia. (Tähän sellainen tukahdutettu reimunkiljaisu… tsih.) Hei, mukavaa viikonloppua!
Pssst! Verannan muutoksesta tulossa kuvamateriaalia piakkoin…
Voin rohkaista sinua: ei se hymy hyydy lumitöitäkään tehdessä! Aina se lumiauran äänen, tuntemattomat naapurit ja elämän liiallisen helppouden (lue: tylsistymisen) voittaa :)
Voi kiitos tästä tiedosta! :) Mietinkin tässä, että mitähän minä tein illat kerrostalokaksiossamme? Varmaankin tuli kulutettua sohvaa ja katsottua televisiota. Nyt ei todellakaan jää aikaa tylsistymiselle ja hyvä niin ;)
Voih, ihanaa! Minäkin haaveilen siitä suuritöisestä omakotitalosta. Ehkäpä sitten joskus! Ja hei, sun verhoilutyöt on olleet tosi onnistuneita. :)
Minäkin haaveilin pari vuotta ja tässä sitä nyt ollaan. Ollaan kyllä viihdytty ja hommat eivät ole ainakaan vielä tuntuneet mitenkään vastenmielisiltä, päinvastoin :) Kiitos, lisää on vielä tulossa. Jotenkin tämä talo vaatii vanhoja huonekaluja ;)