Mukavuusalueen ulkopuolella.

Kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Niinhän se on. Jos ei välillä hyppää epämukavuusalueelle, niin ei pysty kehittymään. Pätee muuten aika moneen asiaan. Se, että saatko punnerrettua yhden enemmän, kuin edellisissä treeneissä, juoksetko normaalin lenkkisi minuutin nopeammin tai kokeiletko jotain uutta harrastusta, ovat kaikki oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä… ja niin niitä tuloksia tehdään. Sinnikkyydellä, periksiantamattomuudella ja itsensä voittamisella.

Minulla on hieman huono tapa kasata tekemättömiä asioita pääni sisään. Mietin, että se ja se asia pitäisi tehdä, sitten kun on aikaa ja jossain vaiheessa huomaan, että sitä ylimääräistä aikaa ei tunnu löytyvän mistään ja tekemättömät asiat painavat mieltä. Ärsyttävää ja todella, todella stressaavaa. Pitäisi alkaa tekemään TO DO -listoja, mutta minusta tuntuu, että ne asiat siinä paperilla, silmieni edessä ja edelleen tekemättömänä stressaisivat vielä enemmän.

Minun on pitänyt maalata taulu Kuopiosta tai oikeastaan Puijosta. Tämä kotona esitetty toive on jäänyt ilmaan roikkumaan ja takaraivooni kolkuttelemaan. Vastasin tuolloin, että joo joo, sitten kun on aikaa. Tästä on nyt vierähtänyt jo tovi jos toinenkin. Voin kertoa, että minulla on aika monta työtä tällä hetkellä jonossa ja maalaan useampaa taulua yhtäaikaa, joten kaikki ylimääräinen aika on mennyt työhuoneessa ja mitään ns. ekstraa en ole voinut tähän kiireeseen ottaa.

Päätin kuitenkin ylittää itseni ja kaivoin kaapien uumenista akvarellivärit. En muista milloin olen viimeksi maalannut akvarelleilla, niillä työskentely kun ei lukeudu suosikkeihini. Öljyväreissä on se hyvä puoli, että virheitä on helppo korjata, aina voi maalata entisen kerroksen päälle ja mahdollisuudet ovat rajattomat. Akvarelleissa taas tätä mahdollisuutta ei oikein ole ja ne jotenkin antavat vähemmän anteeksi. Etuna taas on nopea työskentely sekä kuivumisaika. Öljyväriä kun saa taas kuivatella useamman viikon ja yhden taulun tekemiseen vierähtää helposti se kaksi tai jopa kolme kuukautta. Päätin kuitenkin hypätä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja tässä tulos. Kuopion kaupungintalo, Kauppahalli sekä Puijon torni hyppyrimäkineen ikuistettuna niin, kuten minä ne näen. Tämä oli tällainen ensimmäinen vedos, joka kylläkin pääsi jo seinälle. Kotona oltiin tyytyväisiä ja minulla oli yksi TO DO -vähemmän. Itsekriittinen kun olen, niin minusta tämä taulu on kuitenkin liian yksityiskohtainen. Haluan vielä maalata vähemmän esittävän ja enemmän suttuisen version niin rakkaasta Kuopiosta. Huomaatteko, taas kasasin itselleni yhden tekemättömän työn… ;)