Miksi huonekalujen hankkiminen on minulle niin hankalaa?

Kävelen usein erään kirpputorin ohi. Se osuu matkani varrelle, kun kävelen kotoani keskustaan. Keskustasta kotiin kävellessä, valitsen toisen reitin ja myös silloin reittini varrelle osuu kirpputori, toinen sellainen. Olen muuten usein miettinyt tätä, että miksi ihminen rutinoituu ja usein valitsee saman tavan kulkea tiettyjä reittejä? Hassua. No mutta, olen tehnyt useita löytöjä tältä kyseiseltä kirpputorilta ja tämä viimeisin huonekalulöytöni on yksi niistä.

Kirpputorin valikoimissa on koristeellisia antiikkihuonekaluja (vähän ”too much” minulle) sekä halvempia melamiinihyllyjä (hrrrr…). Tämä puinen kirjahylly nökötti itsekseen näiden jälkimmäisten keskellä. Se oli täynnä halpaa kristallia, maalattua kuvioposliinia sekä kirkkaansinisiä lasikoristeita ja tuskin olisin kiinnittänyt siihen mitään huomiota, ellen olisi huomannut sen kauniita messinginsävyisiä nuppeja. Tässä 20-luvun kodissani on todella vähän säilytystilaa ja tämän kaunokaisen ansioista, sain vihdoin taas yhden, vintillä lojuneen muuttolaatikon purettua, nimittäin kirjani saivat vihdoin paikan! Pölytkin pysyvät poissa lasiovien vuoksi, joten vanhat kamerat pääsivät myös esille. Hyllyn syvyys on myös sopiva ja sohvan taakse jäävä tila ei mene tukkoon.

Minulle huonekalujen hankkiminen on todella tuskallista. Kylläpä vain. Se johtuu siitä, että etsin aina jotain sellaista, mitä ei luultavasti ole olemassakaan tai se on todella vaikeasti saavutettavissa. Pätee kohdallani aika moneen etsimääni asiaan, eh-heh. (Miksiköhän päässäni alkoi soimaan U2:n Still haven´t found what I´m looking for?) No mutta, takaisin huonekaluraiteille: varsinaiset unelmahuonekaluni ovat myös melko hintavia (uudet sekä vintage) ja sen vuoksi harkitsen niiden ostamista pitkään. Jos en löydä sopivaa, en myöskään suostu kompromisseihin ja usein hankinnat jäävät tämän vuoksi kokonaan tekemättä.

Olen myös hieman hukassa tämänhetkisen sisustustyylini kanssa. Olen asunut reilun vuoden tässä nykyisessä kodissani, joka edustaa minulle täysin uutta vuosikymmentä. Tein muutaman välttämättömän hankinnan edelliseen, väliaikaiseen vuokrakotiini ja nyt nämä hankinnat tuntuvat tässä kodissa väliaikaisilta. Mikään niistä ei oikein tunnu istuvan tähän kotiin. Mitä omaan tyyliini tulee, niin trendit ja ”jokaiselta löytyvä muutaman kympin maljakko” eivät ole minua varten, vaan kaipaan kotiini kerroksellisuutta ja sopivasti boheemia ilmettä. Arvostan aikaa kestäviä tuotteita ja mielelläni maksan hieman enemmän tällaisista valinnoista. Saman aikaisesti minun suurin aarteeni voi olla 5 euron kirpputorilta löytynyt kulho.

Olen aina pitänyt 50-luvun tyylipuhtaasta designista, mutta nykyään minua viehättää vähän toisenlainen tyylisuuntaus. Tiedättehän sellaiset vanhat, korkeat Pariisilaiset kodit, joissa on yhdistetty roskalavalöytöjä designiin? Sellaiset kodit ovat vieneet sydämeni. Jos ette tiedä mistä puhun, niin menkää Youtubeen katsomaan Vogue Parisin Une Fille, Un Style -videosarjaa, joissa mm. vieraillaan tällaisissa kodeissa.

Me nyt tutustutaan tämä kirjahyllyn kanssa toisiimme ja sen jälkeen teen päätöksiä, muutanko sen ilmettä. Jokin hieman murretumpi sävy voisi olla perinteistä valkoista parempi ja ehkäpä rottinkiakin voisi tässä hyllyssä hyödyntää.

Mutta.

Yksi asia kerrallaan.

Teen ensin ateljeen remontin loppuun ja sitten siirryn näihin kevyempiin tuunauksiin. Mukavaa viikon aloitusta!