Lumipilven harmaita päiviä, pehmoinen neule ja hieman uusista verhoista
Lumipilven harmaita päiviä, kahvin tuoksua, pehmoisia neuleita, pysähtymistä. Sitä elämäni on ollut viime aikoina tai ainakin olen pyrkinyt hidastamaan. Vähemmän on enemmän, hitaasti ja varmasti – onhan näitä neuvoja, mitä noudattaa. Neuloin myös unelmapehmeän villapaidan. Se on alpakan sekä silkin sekoitusta ja osa siitä vilistää nyt olohuoneeni nurkissa – neulomisen varjopuolia, pölykoirat. Mutta neule on juuri niin ihanan pehmeä, kuin miltä näyttääkin. Tosin lähempää tarkastelua se ei siedä – kotipaita tästä tuli, mutta eipä sitä muualla tule enää oltua. Olkoon elo kotona siis pehmoista.
Päivien harmaudesta huolimatta, valo kulkee kodissani aivan uudella tavalla ja siivilöityy pehmeästi näiden verhojen läpi. Olen nyt monena päivänä pysähtynyt ihmettelemään, miten erilaiselta kotini tuntuu. Ei se paljoa vaatinut, yhdet verhot vain. Nämäkin verhot löysivät luokseni vahingossa – löytöpisteeltä ja vielä niin pitkät, että sain ommeltua ylijäämäpalasta tampit. Makuuhuoneen verhon löysin kaapistani, liinavaatteiden keskeltä. Minulla ei ollut mitään tietoa, että edes omistan sellaisen. Se oli juuri oikean mittainenkin, sattumaa sekin. Nyt ihastelen myös makuuhuoneen uutta, pehmeämpää ilmettä. Hyvä on, tuumailen.
En tiedä, johtuuko tämä uusi, saavutettu mielenrauhani aloitetusta joogaharrastuksestani. Tai ei voi puhua harrastuksesta, olen tehnyt puolen tunnin ohjattuja harjoituksia sitkeästi joka päivä nyt reilun kahden viikon ajan. Olen siinä aivan onnettoman huono, kankea ja mieli edelleen meinaa vaeltaa. Mutta näin yli kahden viikon säännöllisen joogamisen jälkeen, olen taipuisampi – en notkea, en todellakaan, mutta takareisissä ei kiristä ihan niin paljon. Olen siis jättänyt riuhtomisen vähemmälle, koska on tuntunut siltä ja kappas, vähemmän olikin enemmän ja olo sekä mieli ovat kevyemmät.
Tästä on kiva jatkaa kohti kevättä, puhallella pölykoiria pois tieltä, kun siirryn asanasta toiseen. Avata mieli sekä sydän ja olla luovempi. Antaa itselleen luvan inspiroitua ja löytää tarkoitus kaikelle. Se on ollut hieman hukassa – tarkoitus, mutta kyllä se löytyy vielä, olen varma siitä.