Olen aina halunnut pitää blogini hyvän mielen kanavana, mutta nyt täytyy tehdä poikkeus. Kulisseissa on tapahtunut vähän enemmän, kuin mitä olen näyttänyt ulkopuolelle. Remontti ei ole sujunut ihan niin kivuttomasti, kun mitä olen antanut ymmärtää ja mietinkin tässä, että kerronko teille rehellisesti, mitä täällä on ihan oikeasti tapahtunut.

Jaan mielelläni positiivisia kokemuksia, suosituksia ja kiitoksia eri kanavissani, negatiivista sanottavaa minulla ei ole ollut tähän saakka mistään. Nyt olen kuitenkin herännyt keskeltä remonttipainajaista. Osin syytän itseäni, sinisilmäisenä luotan ihan liian herkästi ihmisiin. Jos jotain hyvää tästä pitäisi sanoa, niin varsin opettavainen kokemus on nyt takana.

Minun on todella vaikea yrittää edes käsittää se seikka, että miten yrityksillä on varaa yrittää huijata kuluttajia? Varsinkin, kun virheet ovat selkeästi osoitettavissa ja niistä on kaiken lisäksi konkreettista näyttöä. Lisäksi pienessä kaupungissa puskaradio kattaa melkoisen suuren yleisön ja erilaisten, myös negatiivisten kokemusten jakaminen eri kanavien kautta, on tehty todella vaivattomaksi.

Jalkapuolena oleminen ei ole ihan hirveästi helpottanut tätä vallitsevaa fiilistä. Tahti on hidastunut ja näköjään vähän takapakkiakin on tullut toipumisen suhteen. Ei hyvä juttu ollenkaan. Syytän osaksi myös henkistä hyvinvointiani, joka on tämän kaiken keskellä väkisinkin joutunut kokemaan kovia. Järjetön stressi ja siitä johtuvat huonot yöunet vaikuttavat suoraan jaksamiseen ja kun olet fyysisesti väsynyt, kärsii myös henkinen puolesi – noidan kehä on valmis.

Lisäksi minun aikaisemmat henkireikäni, juokseminen sekä luonnossa liikkuminen, ovat nyt toistaiseksi telakalla. Kaipaan juoksusta saamiani endorfiineja ja raitista ilmaa, kaipaan liikuntaa. Olen saattanut myös vähän luistaa lääkärin antamista hoito-ohjeista ja jättänyt kainalosauvat pois vähän liian usein. Nyt maksan tästäkin oppirahoja.

Harkitsen tässä, että tuon julki tämän remonttipainajaisen yksityiskohdat. Tosin näin tekemällä, sotisin omia arvojani vastaan, sellainen käytös, kun ei ole minun tyylistä. Toisaalta, minulle on ihan sama, mitä minusta sen jälkeen ajatellaan ja minkälainen mielikuva minusta muodostuu. Enhän minä ole tehnyt mitään väärin. Haluan pitää omista oikeuksistani kiinni ja vaatia sellaista palvelua sekä lopputulosta, josta on alun perin sovittu. En kuitenkaan halua aiheuttaa kenellekään mielipahaa, vaikka itsehän tässä olen se, joka on kohdannut epäsopivaa käytöstä.

Remonttipainajaiseen liittyvät asiat ovat vieneet, ja tulevat viemään aikaani ja energiaani niin paljon, että tällä hetkellä en pysty edes puhumaan siitä asiasta ilman, että leukapieleni kiristyvät. Olenkin miettinyt, että teenkö oikein, jos kerron täällä kaunistelematta kaiken?

Onnekseni rinnallani on sellaisia ihmisiä, jotka ovat myötäeläneet tätä tilannetta, pitäneet minusta huolta ja löytäneet juuri ne oikeat tavat saada minut irti tästä kaikesta ympärillä vellovasta negatiivisuudesta. Olen saanut apua ja ulkopuolisia mielipiteitä asiasta, puolestani on käyty kaupassa ja valmista ruokaakin olen saanut eteeni. Minut on myös “pakotettu” pysähtymään välillä pitämään rokulipäiviä, ei kuulemma aina tarvitse tehdä jotain, ei kukaan kuulemma jaksa sellaista. Vaikka taistelenkin parhaani mukaan vastaan, ajattelen hiljaa mielessäni “Lucky me”.

Onneksi on perjantai (jota ei näköjään edes vaaleanpunainen suklaa pelastanut). Kivaa viikonloppua sinne, pus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.