Kun kohtaat kritiikkiä.

. 0 Kommentit .
In Taide

Olen tässä muutaman päivän niin sanotusti palautunut messutunnelmista. Messut olivat hieno ja samalla opettavainen kokemus. Huomasin, että taulun hankinta on ihmisille kovin henkilökohtainen asia, paljon henkilökohtaisempi, kuin oli osannut ajatellakaan. Internet on kalsea, eikä sen kautta voi tuoda persoonaa esiin niin, kuten minä haluan sen tapahtuvan, joten messujen ensisijainen tarkoitus oli päästä lähemmäksi ihmisiä. Ja kyllähän minä pääsinkin. Sain keskustella niin monen upean ihmisen kanssa ja pääasiassa palaute oli positiivista.

Kyllä minä kritiikkiäkin sain – niin, tai miten sen nyt ottaa. Eräs nainen, olisikohan hän ollut tyttärensä kanssa, totesi ohi kävellessään, että ”On kyllä sen näköistä, että ossais kyllä itekin maalata tuollaisia”, johon seuralainen totesi laiskasti ”Tiedätkö, ajattelin just ihan samaa…”. Satuin seisomaan heidän edessään ja kuulin kaiken. Hymyilin heille, nainen huomasi minut ja päästi lauseen loppuun vielä kunnon naurun remakan. Ehkä se oli hänestä hyvä vitsi, en tiedä. Minä jätin asian sikseen, enkä reagoinut mitenkään. Olisikohan minun pitänyt?

Kyllä minä tiedän, että erilaiset asiat jakavat ihmisiä eri leireihin ja aina on eriäviä mielipiteitä, oli kyseessä sitten voileipä-kinkku-juusto -gate tai Yhdysvaltain presidentti. Mielipiteitä kuuluu olla ja tiedän, että ei kaikki voi pitää kaikesta, eikä tarvitsekaan. En minäkään pidä kaikesta tai kaikista, mutta pidän ne mielipiteet itselläni. Jos haluaisin, niin toki voisin kertoa mitä mieltä olen tietyistä asioista, mutta antaisiko se minusta miellyttävän kuvan? Tuskin. Siksi olenkin viljellyt enemmän kehuja ja antanut positiivista palautetta aina kun mahdollista, koska se, jos mikä, rohkaisee ja tuo hyvän mielen molemmille.

Itseasiassa olin unohtanut koko kommentin, kunnes eräs näytteilleasettaja tuli juttelemaan kanssani juuri, kun olin purkanut osaston. Hän piti töistäni ja suorastaan hyökkäsi osastolleni katsomaan taulujani. Hän kysyi, että osasivatko ihmiset arvostaa maalauksiani. Arvostaa. Se kuulosti minusta aivan ihanalta. Sanoin, että kyllä, suurin osa, mutta oli myös niitä, jotka osaavat maalata samanlaisia tuosta vain. Tämä näytteilleasettaja teki katseellaan ja eleillään hyvin selväksi, mitä mieltä hän on tällaisista henkilöistä ja minua nauratti. Siis aivan mahtava tyyppi, meillä toimi kemiat heti ja toivottavasti me vielä tavataan hänen kanssaan.

Keskustelin myös taiteilijan, sellaisen oikean taiteilijan kanssa. Hänen kannustavat sanansa (ja varsin ihastuttava vaimo) jäivät mieleeni ja sain aivan uudenlaisen näkökannan asioihin. Miten voikaan muutama sana vaikuttaa niin paljon? Haluan kehittyä siinä, mitä teen ja haluan myös kokeilla jotain ihan uutta. Minulla on vahva tunne siitä, että se jokin, mitä ikinä se sitten onkaan, vie minut jollekin seuraavalle tasolle. Voi olla, että mätkähdän sieltä alas, mutta olen tottunut tipahtamaan jaloilleni. Koskaan ei voi tietää, ellei kokeile. Aina pitää ottaa riskejä ja aina pitää olla valmis ottamaan palautetta sekä kritiikkiä vastaan, oli se sitten negatiivista tai positiivista. Kaikenlainen kritiikki on minulle tervetullutta ja otan sanoista opikseni. Nähtäväksi jää, mitä ajatuksia tulevat tauluni herättävät…

Messujen anti oli minulle henkisesti todella voimaannuttava kokemus, uskalsin poistua mukavuusalueeltani ja se oli minulle ihan oikeasti todella iso asia. Olo oli välillä todella riisuttu, onhan maalaaminen minulle ns. pään tyhjentämistä, mutta oli samalla hienoa seurata vierestä, millaisia reaktioita tauluni herättivät. Olo on tällä hetkellä tyhjä ja väsynyt, mutta sisälläni kihelmöi. Tunne siitä, että olen oikealla polulla, on vahvistunut. Olen myös toiveikas sen suhteen, että vielä joku päivä tulen huomaamaan, että kaikki se tähän saakka tekemäni työ tulee tuottamaan tulosta. Se voi olla vuosien päästä, itseasiassa niin varmasti onkin, mutta sitä kohti olen menossa. Se on minun päämääräni.

Ps. Kuvissa on ”Kevät tulee” -taulu. Tänne Kuopioon tuli eilen viiden sentin lumikerros, joten neiti antaa nyt odotuttaa itseään. Kaksi vuotta sitten olin jo haravoinut pihan ja laittanut istutuslaatikot asemiinsa, krookuksetkin kukkivat. Semmoista.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply