Koomaa ja kaamosta.

  

Tämä marraskuu on kyllä ihan… sieltä. Aamulla töihin lähtiessä on pimeää ja kotiin tullessa sama juttu. Alkuviikon myrskyt ja sateet vetivät tahtomattani mieltä matalaksi. Ei tuoksukynttilät, varpaiden lakkailut ja kasvonaamiot käyneet edes mielessä, vaikka ympärillä toitotetaan niiden positiivisesta vaikutuksesta näin kaamoksen keskellä. Pah, sanon minä. Uli uli ja vali vali. No pakko myöntää, että pitkä juoksulenkki tihkusateessa ja sen päälle saunominen virkisti mieltä. Itselleni lääke kaamokseen löytyy siis liikunnasta.

Onneksi tänään oli maa valkoisena ja huomiseksi luvattiin lisää lunta! Alan siis hiljalleen heräilemään koomasta. Jospa saisin viikonloppuna kaivettua kamerankin esille ihan valoisan aikaan? Tästäkin asiasta voisin ulista ja valittaa, mutta jätetään se muille. Minä taidan keskittyä seuraavien kuukausien ajaksi kuvaamaan pelkkiä kynttilöitä…

Kiitos ja anteeksi. En minä aina valita, nyt vaan ihan vähän. Pus pus, kivaa torstaita!