Kevättä kohti

Kevät on käynyt mielessäni jo useasti. Lähikaupassa myytiin jo tulppaaneja (onko niitä aina myyty jo näin aikaisin?) ja vaikka vasta mennään tammikuun alussa, en malta odottaa valoisia aamuja ja päivän pidentymistä.

Olen lukenut muiden uuden vuoden lupauksia ja huomannut, että monen lupauksista on heijastunut raskaista asioista toipumista. En tiedä, olenko tulkinnut asiat väärin ja onko näin oikeasti, vai onko se vain entistä avoimemman kulttuurin aiheuttama ilmiö. Ehkä enää nykyään ei hävetä kertoa, jos välillä elämä potkii. Uskalletaan olla avoimempia ja näyttää omat heikkoutensa.

Itse en ole uuden vuoden lupausta tehnyt, mutta tällä hetkellä päällimmäisenä mielessäni on unelmia ja haaveita, jotka liittyvät itseni kehittämiseen ja toteuttamiseen, vahvuuksieni hyödyntämiseen ja ehkäpä unelmatyön löytymiseen. En ole vielä ratkaissut, miten yhdistän tämän kaiken, mutta olen luottavainen sen suhteen, että asioilla on tapana järjestyä. Naurettavinta tässä kaiken unelmoinnin keskellä on se, että en edes tiedä, mikä olisi esimerkiksi unelma-ammattini tai mihin suuntaan haluaisin lähteä viemään ”maalausuraani”. Tämän vuoksi asiat tuntuvat junnaavat paikallaan. Siksi olen antanut asioiden vain olla ja toivonut, että kaikki etenisi omalla painollaan ja jotenkin universumi näyttäisi minulle, millaisia ratkaisuja minun tulee tehdä.

Minusta on mahtavaa seurata ihmisiä, joilla on oman elämänsä suhteen selvät sävelet – on selkeät päämäärät, on kutsumusammatti tai vaikka elämä tuntuu täydeltä silloin, kun saa tehdä töitä, jossa viihtyy, saa perustaa perheen ja hankkia talon. Elämälle on löytynyt jokin merkitys – on tyytyväinen valintoihinsa ja sen myötä onnellinen.

Itse olen aina vähän tasapainotellut epävarmuuden rajamailla miettien, mitä tältä elämältä oikeasti haluaisin. Tiedän, että oma onnellisuus on itsestä kiinni – täytyy tuntea itsensä ja tietää, mitä oikeasti, siis oikeasti, haluaa. Kuten olen sanonut aikaisemmin, olen saanut maalata tauluja aivan mahtaviin kohteisiin ja oman pikkuruisen maalausurani suhteen, olen todellakin saanut enemmän, kuin olisin ikinä uskaltanut edes toivoa. Silti mietin, mitä voisin tehdä enemmän ja mitä voisin tehdä eri tavoin… Sanotaan, että taiteilija on löytänyt oman nerokkuutensa silloin, kun hän lopettaa muiden miellyttämisen. Niinpä. Minusta tämä pätee kaikkiin elämän aloihin.

Kevät on minulle kaikista rakkain vuodenaika ja sen vuoksi odotankin sitä kovasti. Toivon, että aika selkeyttää ajatukseni ja konkretisoi unelmani tavoiteltavaksi päämääräksi. Ehkä lataan liikaa odotuksia ja tulen pettymään, mutta se riski on otettava. Nyt kuitenkin olen päättänyt keskittyä siihen, mitä osaan tehdä ja vaikka en jonkun mielestä osaisi, en välitä. Olen päättänyt panostaa taiteeseeni entistä enemmän ja tilaustöiden lisäksi haluan tuottaa taidetta, joka on puhtaasti minusta itsestäni lähtevää – ilman odotuksia, ilman miellyttämistä, ilman pelkoa siitä, että mitä siitä ajatellaan.

Kuka tietää, ehkä minulla on jokin päivä oma näyttely. Jospa se universumi järjestäisi senkin.