Keskeneräisten taulujen maa.

Terveiset keskeneräisten taulujen maasta, eli työhuoneeltani.

Tämä maaginen valo on tuonut minulle lisää työtunteja ja olenkin viime päivinä uppoutunut täysin taulujen maailmaan. Olen keittänyt lisää kahvia ja jatkanut sävyjen sekoittelua. Olen kuunnellut musiikkia ja hymyillyt, sun is shining and the weather is sweet… Samalla olen haaveillut lomasta ja lämpimästä, palmuista ja riippukeinuista. Olen odotellut taulujen edellisen maalikerroksen kuivumista ja kävellyt ympäri taloamme. Katsellut nurkkia ja hieman ahdistunut. Keskeneräinen koti harmittaa välillä, mutta kimpullisella tulppaaneja saa ihmeitä aikaan. Ihailen kukkasia ja keskityn olennaiseen, keskeneräisyys sulkeutuu kuin itsestään pois. Sisustaa ehdin myöhemminkin. Sellaista se on välillä, priorisointia. Vähän kaikissa elämän alueissa. Minua viehättää tällä hetkellä kaikki kaunis ja herkkä, puuterisävyt ja kulta, läpikuultavuus ja keveys. Onkohan minulla menossa Picasson tavoin ruusunpunainen kausi? Viimeistään nyt sinuakin hymyilyttää.

Sitä on siis ilmassa, räntäsateesta huolimatta.

Jotta minulla olisi jotain näytettävää täällä, jatkan hötjäämistä. Eikö olekin ihana sana? Mukavaa keskiviikkoa!