Olen tottunut siihen, että minulla on aina ollut suunnitteilla jotain kivaa kesän sekä kesäloman varalle. Jotain sellaista, mitä odottaa. Tämä kesä taitaa olla hieman toisenlainen. Tajusin tässä, että ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen, minulla on edessäni kesä ilman suunnitelmia. Kaverini totesi minulle, että mahtavaa, kun elämä on avoinna ja voi tehdä ihan mitä huvittaa, lähteä ja tulla. Se on totta se, mutta sitten tavallaan sellainen tietty, toisen läsnäolon myötä tuleva turvallisuuden tunne on kadonnut. Siihen kun on vuosien saatossa tottunut. Se on yksi niitä yksin olemisen nurjapuolista. Kaipaa sitä jotain, mutta ei kuitenkaan halua mitään. Outoa.

Mitä teen kesällä?

Minun tulevan kesän bucket list on tyhjä. No, yhdet festarit on tiedossa, mutta muuten suunnitelmat ovat avoinna. Tiedän kyllä, että kesäni tulee täyttymään niistä ihanista asioista, joita elämäni sisältää tälläkin hetkellä. Juoksulenkeistä auringonlaskussa ja – nousussa, ystävistä, kallioilla istumisesta, Aperol spritzeistä, rakkaan siskoni seurasta (pitääkin lähteä kesällä Ouluun!), mansikoista, valoisista öistä, sataman huumasta, onhan näitä… Sitä maagista kesän taikaa vielä kaipaan, mutta jotenkin minulla on vahva tunne siitä, että tulen kyllä kokemaan senkin.

Kesäni tulee sisältämään myös hurjasti töitä. Olen yrittänyt olla stressaamatta tätä seikkaa, mutta melko huonolla menestyksellä. Olen joutunut nipistämään aikaa pois minulle niin rakkaasta valokuvausharrastuksesta. (Toki puitteetkin vaikuttavat tähän, mutta siitä lisää joku toinen kerta.) Tämä taas näkyy sosiaalisessa mediassa – seuraajien määrä tippuu. Mutta joku hinta kai siitäkin on maksettava, että ei vedä itseään ihan äärirajoille. Olen huomannut, että tärkeämpää on keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, eikä sinkoilla ympäriinsä. Näin lopputuloskin on hallitumpi.

Istuin tässä yksi päivä keskellä asuntoani keskeneräisten taulujen keskellä. ”Keskeneräisten (taulujen) maa”, naureskelin itsekseni. Samalla tajuntaani jysähti hurjalla voimalla ajatus siitä, että tässäkö tämä nyt sitten on. Minun elämäni. Minun piti oikein miettiä, että mitä lähiaikoina on oikein tapahtunut, että tässä minä nyt ihan oikeasti istun väliaikaisen kotini lattialla ja maalaan tauluja. Ihan kuin olisin tupsahtanut sen kaiken keskelle.

“Puff” 

Siinä hetkessä tajusin, että hiljattain olen menettänyt muun muassa palan unelmistani monen muun, minulle rakkaan asian lisäksi ja ajatus siitä, että en tiedä, mikä minua edessä odottaa, tuntui todella pelottavalta. Tässä minun sitten pitäisi alkaa rakentamaan omaa elämääni pala palalta. Taas kerran – alusta alkaen. Se kaikki on nyt minun omissa käsissäni, ilman sitä turvallisuuden tunnetta. Tunne meni ohi yhtä nopeasti, kuin oli tullutkin, mutta se hetki tuntui todella hurjalta.

 

Toisaalta rakastan ajatusta siitä, että minulla ei ole suunnitelmia tulevalle kesälle. Ennen elämäni oli todella aikataulutettua sekä suunniteltua ja tuolloin en voinut hyvin. Nyt, kun elämä näyttää minulle tällaisen suunnittelemattoman puolen, olen haltioissani sen mukanaan tuomista mahdollisuuksista.

Joten kesä 2019, ole minulle yllätyksellinen ja lempeä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.