Täytyy myöntää, että se ns. ”joulumieli” on ollut osaltani kadoksissa ja olen melkeinpä varma, että se ei minua tänä vuonna edes saavuta. En ole oikeastaan edes tajunnut kaiken tämän kiireen ja elämänmuutosten keskellä, että miten lähellä joulu on. Joulu ei ole minulle kovinkaan merkittävä juhla, se on enemmänkin edustanut minulle yhdessä oloa ja hieman pidempiä vapaita. Juurikin näiden pitkien vapaiden ansiosta, olen myös ollut monena jouluna reissussa, poissa hälinästä ja nauttinut hyvillä mielin Keski-Euroopan joulumarkkinoiden tuoksuista sekä tunnelmasta.

Aikaisemmista vuosista poiketen, joulu ei kodissani juurikaan näy. Tuleva remontti ja ympärillä oleva keskeneräisyys ei innosta hankkimaan kotiini mitään “ylimääräistä”. Tykkään yksinkertaisista asioista, joten yltiöpäinen joulukoristeiden ripottelu kodin jokaiselle kulmalle, ei oikein tunnu tällä hetkellä omalta jutulta.  Eipä minulla oikein ole huonekalujakaan, jolle asetella koristeita. :) Muutenkin tämän tavarapaljouden ja yltiöpäisen kulutushysterian keskellä, kaikki “krääsä” vähän ahdistaa. Arvostan enemmän aineettomia asioita ja sijoitan rahani mielummin  vaikka ystävieni kestittämiseen tai hyvään ravintolaan, kuin tarpeettomiin, hetken esillä oleviin tavaroihin.

Minusta tuntuu, että ikkunoissa olevat tähdet ovat riittävät tunnelman luojat tämän pimeyden keskelle ja kynttilöitä poltan joka tapauksessa melkein joka ilta. Muuta en kaipaa, en ainakaan toistaiseksi. Ehkä sellaisen pienen kuusen voisin hankkia, jos sopiva sattuu kohdalle osumaan. Myös kaikki luonnonmateriaalit kiehtovat ja voisin hyvin napsaista muutaman havunoksan maljakkoon levittämään kotiini sitä aidon kuusen tuoksua tai vaihtoehtoisesti voisin kiepsaista niistä kranssin. :)

En myöskään välitä suuremmin jouluruoista, kerta-annos lounaspöydästä riittää minulle. En kanna mukanani mitään suvussa kulkevia perinteitä, enkä ole tähän ikään mennessä muodostanut omianikaan. Melkein kaikki joulukoristeetkin jäivät entiseen kotiini. Edelleen, mitäpä minä niillä. En ole katsonut vuoden tai kahden takaisia joulun aikaan ottamiani kuvia (välillä mietin, poistanko kaikki vanhat kirjoitukset) tai kuunnellut tekemiäni jouluisia soittolistoja. En vaan halua.

Tarkoituksenani ei ole olla negatiivinen, olen vain tottunut erilaiseen jouluun. Näin aikaisempaa poikkeavan elämäntilanteen ääressä, olen luomassa omia perinteitäni. Hetki tässä menee,  kunnes taas löydän oman polkuni.

Tänä vuonna minulla ei ole mitään suunnitelmia jouluksi ja tajusin, että en ole ollut moneen vuoteen näin ”yksin”. Tiedossa on siis melko erilainen joulu ja vaikka ympärilläni onkin tärkeitä ihmisiä, on oloni selittämättömällä tavalla vähän haikea. Silti odotan pientä minilomaani, rentoa eloa, päiväunia… Melkoisen vuoden jälkeen, minulle joulussa tärkeintä on rauhoittuminen sekä kiireettömyys. Se, että voin herättyäni siirtyä sängystä keittiöön keittämään kahvia ja keittiöstä sohvalle kahvimukini kanssa katsomaan Lumiukkoa. Ainoa velvoite koko päivän aikana, on käydä välillä jääkaapilla ja palata takaisin sohvalle. Toivottavasti ikkunan takaa näkyisi myös valkoinen maisema.

…Eiku onpas minulla yksi itse muodostamani perinne: Katson Holiday -elokuvan (mielellään keskellä yötä) sylissäni konvehtirasia. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.