Jotain uutta, jotain vanhaa – aikaa kestäviä hankintoja.
Olen vasta viime vuosina alkanut pitämään Artekin huonekaluista. Toki Alvar Aallon sekä Ilmari Tapiovaaran muotoilu on aina ollut lähellä sydäntäni, mutta jotenkin en ole nähnyt varsinkaan niitä koivuisia klassikoita osana omaa sisustustani. Ovathan ne melko arvokkaitakin hankintoja.
Vaikka koivun sävystä pidänkin, se ei talomme sävyihin oikein ole istunut. Rantarakennus on sisutukseltaan melko poikkeava taloomme verrattuna ja halusinkin tuoda juuri koivun sävyllä sisustukseen yhteneväistä ilmettä. Vaaleaa puuta on saunassa listoissa sekä lauteissa ja nyt se toimiikin jatkumona, punaisena lankana sisustuksessa, aina saunasta pukuhuoneen kautta takkahuoneeseen.
Pukuhuone sai siis seinälleen aikaa kestävän kalusteen. En suinkaan ostanut hyllyä uutena, vaan käytettynä. Jos huonekalu säilyy muuttumattomana 30 vuotta, se kertoo minulle jotain laadusta. Pidänkin näitä hankintoja aikaa kestävinä sijoituksina.
Artekin seinähylly 112b on 80-luvun alusta ja sen kunto on moitteeton. Se sopi tuohon ikkunan yläpuolelle, kuin nakutettu ja nyt sain pyyhkeille, laudeliinoille ja kaikelle muulle oheistavaralle oivan säilytypaikan.
Mutta ei tähän minun Artekin hankinnat jääneet. Kun suunnittelin takkahuonetta, näin siellä sieluni silmin pellavan väriset satulavyötuolit. Etsin niitä käytettynä, mutta onneksi, siis onneksi en tehnyt hätiköityjä päätöksiä vaan jätin asian sikseen ja lensin Italiaan lomalle. Asia tuli ajankohtaiseksi muutama päivä sitten ja kurkkasin taas kerran nettikirpputorin tarjonnan.
Tuolit ovat 60- / 70 -luvun taitteesta ja niiden päälliset on uusittu jokunen vuosi sitten. Tällä kertaa mielessäni näkynyt pellavan värinen satulavyötuoli vaihtui tikattuun mustaan tuoliin ja en voisi olla tyytyväisempi tähän löytöön. Tuolit ovat riittävän kevyet pieneen tilaan, mutta musta väri tekee niistä ryhdikkäät. Musta kuitenkin toistuu sisustuksessa ja tilaan tuleva kaminakin on musta. Nämä tuolit ovat joskus olleet erään pariskunnan häälahja itselleen. Tuolien myyjä kertoi, kuinka heitä pidettiin ihan hulluina, kun he ostivat tuolloin 60-luvun loppupuolella tällaisia ”mummokalusteita”. Onneksi ostivat, koska nyt me saamme lämmitellä varpaitamme kaminan edessä näissä ihanissa tuoleissa. Ne todellakin saivat arvostavan kodin, jossa niistä pidetään hyvää huolta.
Testasimme näitä tuoleja yksi ilta. Saunottuamme, laitoimme takkahuoneen täyteen kynttilöitä, lipittelimme viiniä ja kuuntelimme musiikkia lämpimässä, pimenevässä kesäillassa. Se oli kuulkaa aika mukavaa se. Yksi kesälomani kohokohdista.