Pöydällä pihan viimeiset pionit. Niin sekin aikakausi päättyi tämän kesän osalta. Vähän surettaa, mutta ensi kesänä taas! Tämä kesä on kyllä ollut aika erikoinen, tuntuu että näin heinäkuun alussa koko piha on jo antanut kaikkensa ja joka puolella on vain kuivuneita, ruskeita jäänteitä kesän loistosta.

Olohuoneen seinällä on uusi maalaus, ”Ilta saapuu”. Tämäkin taulu löytyy taulukaupan puolelta, vaikka ajattelinkin aluksi, että jätän sen omalle seinälle. Olen viime aikoina miettinyt paljon taiteen kaupallisuutta ja sitä, kuka voi kutsua itseään taiteilijaksi.

Taide ja sen tekeminen ovat minulle tärkeitä ja se onkin kulkenut matkassani aina. Asuin lapsuuteni sekä nuoruuteni pienellä paikkakunnalla, jossa opiskelupaikkojen tarjonta oli todella vähäistä. Lapsuudenkodissani ei juuri kannustettu opiskelemaan ja sen vuoksi koin oman tieni etsimisen melko vaikeaksi. Sen vuoksi hakeuduin opiskelemaan oppilaitokseen, joka oli paikkakunnan ainoa, jossa sain imettyä itseeni mahdollisimman paljon erilaisia taiteenaloja aina taidehistoriasta piirtämiseen, maalaamiseen sekä valokuvaamiseen saakka, noin muutaman mainitakseni. Taideopintoni jäivät siihen. Hain kyllä kaksi kertaa opiskelemaan graafista-alaa ammattikorkeakouluun ja pääsinkin sisään molemmilla kerroilla, mutta silloisen elämäntilanteeni vuoksi, en ottanut paikkaa vastaan kummallakaan kerralla. Jälkeenpäin olen ajatellut, että kaikella on tarkoitus, myös näillä tekemilläni päätöksillä, joita ehkä olen jälkeenpäin hieman no, en ehkä katunut, mutta miettinyt, että missä olisin, jos olisin toiminut toisin.

En voi siis sanoa olevani taiteilija, koska en ole opiskellut alaa riittävästi, en siis ole kuvataiteilija. Siksi kutsun itseäni oman elämäni taiteilijaksi, koska sitä minä ihan oikeasti olen ja toivottavasti tulevaisuudessa olen sitä enemmän, kuin koskaan aikaisemmin. Tiedän, että se vaatii paljon työtä, itseluottamuksen vahvistamista ja sitä, että on valmis ottamaan vastaan kritiikkiä. Tunnen olevani vielä keskeneräinen, mutta olen kuitenkin asettanut itselleni päämäärän, jota kohti olen menossa.

Olen miettinyt luovan työn kaupallisuutta ja punninnut eri vaihtoehtoja, mutta vielä en ole löytänyt sitä sopivaa kultaista keskitietä. Maalaukseni ovat minulle tärkeitä ja välillä niistä on jopa hieman hankala luopua. Maalaaminen on minulle keino tuoda esiin hetkiä, joita itse koen tärkeiksi ja ehkä voimakkain tunne on se, että haluan luoda jotain kaunista, joka tuottaa iloa joko minulle itselleni tai parhaassa tapauksessa, jollekin toiselle.

Toistaiseksi olen päättänyt jatkaa näin, kuten tähänkin saakka. Ja mitä se on? No kerrottakoon, että markkinointikustannukseni ovat pyöreät nolla euroa. En ole käyttänyt maksettua mainontaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, koska en ole nähnyt sille tarvetta. Toki voisin laajentaa tuotetarjontaani, perustaa verkkokaupan ja muutenkin kehittää toimintaani, mutta en oikein tiedä, onko se kuitenkaan minun tyyliäni. Tähän saakka esteenä on ollut ajan puute ja nyt mietin, että olisiko taiteen tekeminen kuitenkin minulle se oikea elämäntapa. Mitä muuta haluaisin tehdä tämän rinnalla? Olisiko minun tyylini kiertää messuilla taulujeni kanssa? Kadottaisinko aitouden? Niin, en tiedä – kertokaa te.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.