Mietiskelin tätä kuluvaa vuotta. Sitä, miten paljon asioita on tapahtunut ja kuinka nopeasti kevät saapuikaan tuoden mukanaan kauan kaivatun valon. En tosiaan tiennyt viime keväänä, missä olen vuoden päästä, miten sattumalta yksi asia johti toiseen ja pian huomasinkin olevani tämän asunnon omistaja. En muistele tuota loppuvuotta kovin kaiholla. Takana oli todella kiireinen kesä ja syksy, edessä kesästä saakka suunniteltu reppureissu. Tämän kaiken päälle, kun rysäytettiin muutto ja edessä häämötti remontti, oli kaikista järkevintä ottaa hetki happea, asettautua taloksi ja miettiä hätiköimättä, kuinka saisin kodistani itseni näköisen.

Oman kodin tärkeys on totisesti korostunut viime viikkojen aikana. Nyt, kun olen näitä seiniä ja nurkkia katsellut, olen entistä tyytyväisempi siihen päätökseen, että siirsin remontin tämän vuoden puolelle.

En tulisi enää toimeen ilman tätä symppistä pönttöuunia. Lämmitän sitä edelleen viikottain, ihan vaan tunnelman vuoksi ja kyllähän sen suloisen lämpöön on ihana nukahtaa.

Nyt, kun asun yksin ja remontoin kotiani itselleni, saan tehdä juuri sellaisia ratkaisuja, kuin haluan. En tule asumaan tässä kodissa loppuelämääni ja senkin vuoksi hiljattain täydellisesti remontoidun kodin, täysin uusiksi laitto, olisi ollut järjetöntä. Tätä ajatellen, olen tehnyt monta ratkaisua budjetti edellä ja toteuttanut itse, korvaamattoman apuvoimani kanssa, niin paljon kuin mahdollista. Samalla myös oma tyylini on vahvistunut. Tähän ehkä liittyy jonkinlainen itsevarmuuden vahvistuminen, kasvaminen ulos vahingollisista käytösmalleista. Vaikka viime aikoina usko omaan pärjäämiseen sekä omaan tekemiseen on hieman horjunut, jossain tuolla syvällä sisimmässäni tiedän, että voin luottaa omiin päätöksiini. Elämä kyllä kantaa ja ketään ei tarvitse miellyttää.

Tiedän, että nykyinen kotini ei olisi kaivannut remonttia, mutta halusin silti tehdä siitä enemmän itseni näköisen ja palauttaa sen, sen alkuperäiselle vuosikymmenelle. Ja onhan minulla olohuoneessa myös kaunis, vanha kakl´uuni, joka ansaitsee päästä arvoiseensa ympäristöön. Tätä kotia remontoidessa, yritänkin kunnioittaa parhaani mukaan vanhaa ja pieni koristeellisuus, muuten modernin ympäristön ja nykyaikaisten, laadukkaiden materiaalien keskellä, on minusta kiva piristys.

Day dreamer ja kodin kuningatar. Kakl´uuni on toiminut kotini vihreänä lankana. Ihastelen sitä edelleen päivittäin.

Remontti alkaa olemaan siinä vaiheessa, että olen päässyt miettimään kotini sisustusta. Tämän vallitsevan tilanteen pintaan nostaneen epävarmuuden vuoksi, olen kuitenkin hieman himmaillut asian suhteen ja siirtänyt useammat hankinnat tulevaisuuteen. En ole tehnyt tähän kotiin ainuttakaan huonekaluhankintaa, joten lista on melko pitkä… Mutta ihaninta tässä on se, että minulla ei ole mikään kiire, vaan voin ihan hyvin tehdä hankintoja pikkuhiljaa. Luultavasti, sitten kun joskus lähden tästä kodista, kaikki huonekaluhankinnat menevät taas uusiksi.

Kaavailemani sisustusratkaisut eivät käy jokaiseen kotiin ja jos remontoisin täysin toisenlaista kohdetta tai vaikka rakentaisin taloa, olisi tyylini varmasti erilainen. Toisaalta, minua ei suuresti viehätä täysin modernit kodit tai uutuuttaan kiiltävät pinnat, vaikka niitä aina ihastelenkin. Minua puhuttelee enemmänkin vanhat talot sekä asunnot, sellaisella sopivan modernilla twistillä. Tällä hetkellä minun sisustustyylini on enemmänkin vanhan ja uuden yhdistämistä. Haluan kodiltani kekseliäisyyttä ja erilaisuutta, ostan harkiten ja mietin, mitä voin toteuttaa itse. Vaikka minultakin löytyy ketjuliikkeiden tuotteita, tykkään enemmän esineistä ja huonekaluista, joilla on tarina kerrottavanaan – ihan kuten tällä asunnollakin oli.

Vanhaa ja uutta – sulassa sovussa, toinen toistaan kunnioittaen.

Selailen päivittäin läpi huonekalujen deittisovellusta, eli nettikirppareita, mutta vielä ei ole tärpännyt. Olen päättänyt etsiä niin kauan, kunnes ne oikeat yksilöt löytyvät. Olen huomannut, että en kyllästy vanhoihin huonekaluihin ja jotenkin olen aina sitonut ihmeellisen siteen niihin sillä hetkellä, kun olen kantanut ne kynnyksen yli. Parhaimmillaan, olen antanut niille uuden elämän entisöimällä ne ja siteestämme on tullut entistä vahvempi. Näistä huonekaluista luopuminen tuottaisi suoranaista tuskaa.

Tämä on minun ensimmäinen ikioma koti, jonka haluan edustavan minua. Haluan ympärilleni rauhallisuutta, lämpöä ja sitä, että pitkän päivän jälkeen kotiin on joka kerta yhtä ihana tulla. Saa nähdä, kuinka onnistun tuomaan kotiini sellaista pientä ”chic -fiilistä”. En halua mitään överikrumeluuria, vaan pieniä, kauniita ja ennen kaikkea tarkasti mietittyjä sekä huolellisesti toteutettuja yksityiskohtia, jotka kunnioittavat talon aikakautta.

Vaikka sisustus onkin ihan vaiheessa (huonekaluja, valaisimia ja mattoja puuttuu), ajattelin seuraavaksi toteuttaa pari ennen-jälkeen postausta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.