Henkilökohtaisia kokemuksia opiskelusta ammattikorkeakoulussa päivätyön ohella.

Kuten otsikko kertoo, ajattelin avata ajatuksiani opiskelusta näin aikuisiällä. Moni on varmasti samassa tilanteessa kuin minä tai mahdollisesti harkitsee opiskelujen aloittamista.Toivottavasti oma kokemukseni avaa hieman, millaista opiskelu aikuisiällä on ja pystyn tämän tekstin avulla tönäisemään epäröijiä hellästi eteenpäin tekemään ratkaisuja.

Syy, miksi hain opiskelemaan näin myöhemmällä iällä oli se, että minua ei nuoruudessani juurikaan kannustettu opiskelemaan vaan voimavarat olisi pitänyt keskittää aivan muihin asioihin. Onneksi pidin tuolloin ”pääni” ja peruskoulun jälkeen opiskelin graafista suunnittelua, viestintää sekä kuvataidetta ja valmistuin ammattiin. Tämän jälkeen olen tehnyt töitä. Paljon töitä. Töiden täyttämien vuosien keskellä, opiskeleminen ei käynyt mielessäni ollenkaan. Oikeastaan en edes selvittänyt, millaisia opiskelumahdollisuuksia minulla olisi ollut. Siirryttyäni töihin nykyiselle työnantajalleni, työn luonteen vuoksi, minulle avautui mahdollisuus opiskella työn ohella. Hain opiskelemaan ammattikorkeakouluun yhteishaun kautta ja suoritin pääsykokeet, aivan kuten muutkin hakijat. Olen siis ihan virallisesti opiskelija.

Opiskelu käytännössä

Opiskelen liiketaloutta Savonia ammattikorkeakoulussa monimuotona, eli normaalin päivätyöni lisäksi suoritan tradenomin tutkintoa. Minulla on lähipäiviä kaksi kertaa kuukaudessa ja muuten opiskelu tapahtuu verkossa. Koska omaan vahvat tietotekniset taidot, en ole kokenut verkko-opiskelua hankalaksi. Luokallani on hyvin monen ikäisiä sekä erilaissa elämäntilanteissa olevia henkilöitä ja en ole kuullut kenenkään moittineen verkko-opiskelumahdollisuutta, päinvastoin.

Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, opiskelun pystyy aikatauluttamaan omaan elämään sopivaksi. En sano etteikö työtä olisi, sitä on ihan todella paljon ja kun kaikki opiskelu tapahtuu itsenäisesti, olet itse vastuussa opiskelujen etenemisestä sekä omasta menestymisestäsi. En halua romantisoida opiskelua työn ohella. Olen ollut välillä todella väsynyt ja stressaantunut ja en väitä, että opiskelu olisi helpottanut tilannettani. Olen luonteeltani perfektionisti, joten välillä olen joutunut katsomaan peiliin. Asioita täytyy priorisoida aivan eri tavalla, kuin aikaisemmin ja välillä minun on pitänyt höllätä hieman otettani. Tällaiselle suorittamiseen taipuvalle henkilölle opiskelu on antanut perspektiiviä siihen, että aina ei tarvitse olla paras ja aina arvosanan ei tarvite olle 5. Toki tähän pyrin, mutta nyt ajattelen enemmänkin niin, että se mitä olen oppinut on tärkeämpää, kuin se, kuinka hyvin suoriudun kurssista.

Miksi juuri liiketalous?

Se, miksi suuntauduin opiskelemaan liiketaloutta ei ollut ajatukseni saada uusi ammatti, vaan pikemminkin halusin kehittää omaa osaamista. En odota, että valmistuttuani työllistyisin esimerkiksi taloushallinnon tehtäviin, en en. Koen, että haluan kehittää omaa liiketoiminnallista osaamistani sekä ns. ”bisnes-älyä”. Oppia asioista, joista on hyötyä esimerkiksi yrityksen pyörittämisessä. Vaikka minulla on yrittäjätaustaa, olen vasta opiskelun myötä alkanut hahmottamaan liiketoiminnallisia kokonaisuuksia. Pitkän elämän- sekä työkokemuksen omaavana koen omaksuvani asioita herkemmin ja hahmotan kokonaisuuksia paremmin. Sen vuoksi saan opiskelusta paljon enemmän irti, kuin nuorempana.

Hedelmällisintä opiskelussa on ollut se, että olen pystynyt soveltamaan oppimaani käytäntöön ja saanut tehdä erilaisia projekteja omalle työnantajalleni. Koen myös liiketaloudellisen osaamisen yleishyödylliseksi taidoksi, jota voi soveltaa alalle kuin alalle ja toki aion hyödyntää oppimaani myös luovalla-alalla. Opiskelu koostuu raporteista ja ryhmätöistä ja miltei kaikki kurssit tentitään. Olen huomannut, että useiden raporttien kirjoittamisen myötä, myös oma kirjoitustaitoni on alkanut muokkautumaan paremmaksi ihan huomaamattani. Onnekseni tekstin tuottaminen ei ole ollut minulle koskaan ongelma, varsinkin jos aihe on mielenkiintoinen. Myös erilaiseen kirjallisuuteen tutustuminen, ikään kuin pakosta, on kasvattanut kiinnostustani aivan uusia asioita kohtaan.

Missä mennään nyt.

Opiskelut ovat minulla tällä hetkellä noin puolessa välissä ja alan tämän kevään aikana hahmottamaan päättötyötäni. Minua kiinnostaa yritystoiminnan kehittäminen varsinkin pienyrittäjän näkökannalta katsottuna, siitä minulla itsellänikin on kosketuspintaa. Myös markkinointi kiinnostaa ja kaikki se, mikä liittyy siihen aina suunnittelusta toteutukseen. Taloushallinnon osaaminen on myös kokonaisuuden kannalta hyödyllinen taito, mutta esimerkiksi kirjanpito ammattina ei minua kiinnosta. Liiallinen kaavamaisuus tappaa luovuuden. Minua kiinnostaa vastuu ja haluan oppia uusia asioita käytännön tasolla. Kuinka lankoja pidetään käsissä niin, että tiedät mitä on meneillään, menettämättä kuitenkaan kontrollia.

Vinkit opiskeluun

Aikaa opiskeluun saa varata rutkasti. Välillä tuntuu, että minulla ei ole varsinaista vapaa-aikaa ollenkaan. Ihan oikeasti. Kevät tulee olemaan todella tiukka opiskelujen suhteen ja siihen kun lisätään muut arjen askareet sekä päivätyö, niin kalenteri on täynnä. Siksi oman ajankäytön priorisointi on todella tärkeää ja annettuja opiskeluaikatauluja kannattaa noudattaa, että viimeisten viikkojen aikana ei tule niin kiire haalia kaikkea informaatiota kasaan. Jostain syystä palautan, ajankäytön priorisoinnista huolimatta, raportit niiden deadline -päivänä. Aina.

Mikäli sinua kiinnostaa opiskelu aikuisiällä, suosittelen hakemaan alalle, joka aidosti kiinnostaa sinua. Muuten mielenkiinto ei tule riittämään opiskelujen läpi viemiseksi, sen voin miltei luvata. Olen itsekin välillä miettinyt, että mitä järkeä on lukea liiketoiminnan sanastoa ruotsiksi tai opetella Excel-funktioita, joita en tule enää ikinä tulevaisuudessa tarvitsemaan. Sitten ymmärrän, että olen kuitenkin itse vaivalla hakenut kyseiseen kouluun ja arvostan tätä mahdollisuutta. Sen jälkeen olen ravistellut tämän kaltaiset ajatukset pois mielestäni ja sinnikkäästi jatkanut opiskelua. Hyvää stressinsietokykyä opiskelu vaatii ja siinä minulla on vielä paljon kehitettävää. Olen ollut välillä todellinen hirviö, kun tehtävien palautuspäivät ovat häämöttäneet edessä. Olen myös todella huono rentoutumaan ennen tenttiä. Oikein odotan, että tenttipäivä olisi ohi, että pystyn jatkamaan taas normaalia elämää.

Vaikka välillä manaan kursseja, jotka tuntuvat hankalilta tai ovat suuritöisiä, olen silti hieman jopa jäänyt koukkuun opiskeluun. Minua ei kiinnosta opiskelu, joka ei ikään kuin ”johda mihinkään”. En halua käydä kursseja sieltä täältä, silloin tällöin, vaan haluan aina saavuttaa jonkin päämäärän. Haluan selkeän tavoitteen. Voi olla, että löydän itseni tulevaisuudessa suorittamassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa tai päädyn yliopiston puolelle. Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Opiskelu on raakaa työtä ja se vie paljon aikaa, mutta se myös antaa paljon. Opit, ymmärrät ja hahmotat asioita aivan eri tavalla, myös yleissivistys kasvaa siinä sivussa. Ilman opiskelua, tuskin olisin tutustunut asioihin, mitä olen viime kuukausina läpikäynyt. Niin ja mikä parasta, tutustut aivan mahtaviin ihmisiin, saat uusia ystäviä ja verkostoidut. Jos vielä mietit, että pitäisikö, niin todellakin pitäisi.