Kun suuntaa sisämaan vehreille vuoristoille, ei voi kuin huokailla. Vuoristotiet ovat mutkaisia ja kapeita, kyydissä oli aika jännittävää olla. Kuin tyhjästä, eteemme avautui valkoisia kyliä, jotka olivat kuin laaksojen kainalossa, vehreyden hellässä huomassa. Tien poskissa oli suuria portteja, joiden läpi tie vei ylös vuorella sijaitseviin huviloihin.

Rakkauteni Espanjaan syttyi viimeistään silloin, kun ajoimme keskiaikaiseen Rondan kaupunkiin. Rondaa halkaisee 120 metriä syvä El tajo -rotko, jonka yli on 1700-luvulla rakennettu silta. Maisemat olivat todella vaikuttavat ja melko sateisen vuoristoilmaston kruunasi pilvien takaa pilkottava aurinko. Kuvasin sillalta rotkoa ja kuin tyhjästä, valtava lintuparvi lähti lentoon rotkon seinämästä turistien wow-huudahdusten saattamana.

Siinäpä oli viimeinen osa Espanjan lomastamme. Kuvia kyllä taas saattaa vilahtaa myöhemminkin, tosin kamera lauloi tällä reissulla yllättävän vähän! Oikein touhukasta lauantaita, muista nauttia kuulaasta syyssäästä! :)