Browsing Category

Yleinen

Perjantaina

. 0 Kommentit .

Ajattelin tulla toivottamaan hyvää viikonloppua!

Tämä perjantai ei tuntunut valkenevan ollenkaan, sen verran sateista ja synkkää on ollut koko päivän, mutta eipä anneta sen latistaa tätä viikonlopun mukanaan tuomaa tunnelmaa.

Tein muutama vuosi sitten tuollaisia pahvitähtiä ja nostan ne edelleen esille näin marraskuussa. Ne ovat minusta aika hauskoja, eivät liian koristeellisia, mutta kuitenkin niissä on sitä jotain. Minulta kysyttiin aikaisemmin niiden ohjetta ja se löytyy täältä. Jotain hyötyä tästä blogista tosiaan on, kun olen sen ohjeen tänne joskus tallentanut.

Tämä pimeys ja synkkyys on hyvä syy polttaa kynttilöitä 24/7. Joka kerta, kun koluan minun kynttiläkaappiani läpi, päätän, että en osta enää yhtään kynttilänjalkaa. Silti niitä on taas tänä syksynä tullut hankittua.

Sellaisia perjantaitunnelmia näin viikonlopun kynnyksellä. Nämä marraskuun pimeät illat pakottavat siirtämään kaiken valokuvaamisen viikonlopulle, joten toivotaan, että edes yhtenä päivänä olisi hieman valoisampaa. Muutenkin olen suunnitellut viikonlopulle vaikka mitä tekemistä ja se meidän veranta odottaa edelleen niitä valoja. :) Jospa TÄNÄ viikonlopuna saisin ne viriteltyä.

Kivaa viikonlopun aloitusta!

Vanha rouva muutti työhuoneeseen

. 0 Kommentit .

Meillä käytiin taas kerran pientä huonekaluvalssia. Kyllästyin työhuoneessamme olleeseen tiikkisenkkiin ja niinpä kannoimme sen tilalle yläkerrassa olleen vanhan rouvan. Lipasto on alunperin hankittu juuri tälle paikalle ja nyt kun sitä katsoo, niin kyllähän sen kuuluu olla juuri tuossa.

Minun piti ihan kaivella blogin historiaa, että miltä tämä lipasto näytti meille tullessaan ja löytyihän se, täältä voit käydä kurkkaamassa hänen arvokkuutensa alkuperäisen ulkomuodon. Yksi viikonloppu siihen meni, mutta oli se sen arvoista. On näihin meidän huonekaluihin kyllä uponnut muutama muukin viikonloppu, sen verran monta meidän talon huonekaluista olemme entisöineet.

Muutenkin tämä blogi on kyllä osoittautunut viime päivinä käteväksi paikaksi. Moni asia, jota minulta on kysytty, on löytynyt blogini historiasta, oli se sitten ulkomaalin sävy tai paperitähtien teko-ohje. Jotain hyötyä tästä dokumentoinnista on siis ollut.

Minulla on mielessäni taas yksi projekti ja kun täydellinen yksilö löytyy, aion vakavissani toteuttaa aikeeni. Vielä ei sopivaa ole löytynyt, mutta nettikirpparit olen syynännyt päivittäin läpi ja olen varma, että joku kaunis päivä hän vielä tulee sitä kautta vastaan. Pidän peukkuja itselleni, pitäkää tekin.

Parasta terapiaa

. 0 Kommentit .

En ole mikään erityinen kokki, vaikka ruoanlaitosta pidänkin. Meillä puoliso viihtyy enemmän keittiössä, mutta leipomisesta kyllä tykkään ja se on meidän perheessä minun vahvuusalueeni. Viime aikoina en ole ehtinyt leipomaan niin paljon kun haluaisin, mutta onneksi olen oppinut senkin tekemään tehokkaasti.

Kun minulla on enemmän aikaa, tykkään leipoa sämpylöitä, leipää ja riisipiirakoita, joskus pullaakin, mutta sitä nykyään harvemmin. Mutta tykkään leipoa ihan perinteisiä juttuja, joiden pariin voi hetkeksi uppoutua. Kun laittaa taustalle musiikkia ja pöydälle pari kynttilää, on terapiahetkeni valmis.

Harvemmin kyllä leivon mitään makeaa ja jos leivon, niin pyrin tekemään leipomuksista hieman terveellisempiä. Kahdestaan kun ei kovin suurta määrää saa kuitenkaan syötyä ja en oikein pidä ajatuksesta, että söisin sokeria useana perättäisenä päivänä. Terveellistä banaanileipää on kyllä tullut tehtyä monesti, sitä on helppo myös pakastaa sopivina paloina.

Olen tehnyt pataleipää todella usein, melkein viikottain, koska se on niin helppo ja nopea tehdä. Sopii siis minun aikatauluuni tällä hetkellä ja onhan se kiva tietää, millaista ravintoa syö. Ei ole e-koodeja ja suolan määrän voit päättää itse.

Olen soveltanut eri ohjeita (joita on muuten netti pullollaan) ja huomannut, että kun suhteessa laittaa 7 dl jauhoja ja 4 dl vettä, tulee leivän koostumuksesta hyvä. Laitan yleensä kaurahiutaleita 2 dl, spelttijauhoja 2 dl, sämpyläjauhoja 2 dl ja ruisjauhoja/vehnäjauhoja 1 dl. Suhteet muuttuu sen mukaan, mitä kaapista löytyy, kuitenkin laitan suhteessa vehnäjauhoja vähiten. Joskus laitan sekaan myös pellavan- ja auringonkukan siemeniä tuomaan tekstuuria. Olen myös tehnyt gluteenittoman version ja joskus tein myös ruisleivän samalla periaatteella. Leivän paistan valurautapadassa. Joskus kokeilin myös lasivuokaa, mutta kyllä tuo valurautapata on vaan paras.

Mitä kauemmin antaa taikinan tekeytyä huoneenlämmössä, sen maukkaampi on lopputulos. Yleensä teen taikinan edellisenä iltana tai aamulla ennen töihin lähtöä valmiiksi ja paistan leivän töistä tullessani. Olen vähän oikaissut ohjeissa ja annan taikinan olla liinan alla pöydällä sen aikaa, kun uuni lämpiää, en sen kauempaa siis. Hyvin on onnistunut niinkin.

Kun leipä on uunissa, pyrähdän usein lenkille ja kotiin tultaessa vastassa on tuoreen leivän tuoksu. Eipä ole sen voittanutta. :)

Valot tuo tunnelmaa

. 0 Kommentit .

Moikka, miten viikkosi käynnistyi? Meidän leveyspiireillä aamulla nurmikko oli hetken valkoinen, mutta päivän aikana sade sulatti lumikerroksen pois. Tai voisiko sitä enemmänkin kutsua räntäkerrokseksi. Voi että kun tämä syksy vaihtuisi pian talveksi.

Otin muutaman kuvan meidän keittiöstä, siellä kun oli jotenkin niin ihana valo. Muuten kyllä viikonloppuna oli aika pimeää ja hämärää. Esimerkiksi sunnuntaina yritin ottaa asiakkaalleni kuvaa taulustani, mutta siitä ei meinannut tulla mitään, koska verannalla, joka on talomme valoisin huone, oli uskomattoman hämärää ihan koko päivän ajan. Kolmelta oli pakko laittaa valot päälle, huh. No mutta onneksi sain kuvat kuitenkin viimein matkaan ja asiakaskin oli tyytyväinen.

Nostin tosiaan viime viikolla (puolisoni kommenteista huolimatta) tähden keittiön ikkunaan. Tähti oli viime vuonna työhuoneen ikkunassa, mutta nyt halusin tuoda tuollaista lämmintä tunnelmaa myös keittiön puolelle. Tuo ikkuna on kadun puolella, joten ehkä siitä on jotain iloa ohikulkijoillekin. Taidan joutua hakemaan vielä pari tähteä lisää, sen verran kivoja nuo minusta ovat ja näytti siltä, että Ikealla on edelleen tätä samaista mallia myynnissä.

Lunta tosiaan kyllä kaipaan ja valoisuutta, vaikka kyllä tähän hämärään jo alkaa tottumaan. Jotenkin tänä vuonna tuo pimeys ei ole iskenyt ihan niin voimalla päälle, kuin viime vuonna. Ehkä siihen on vaan osannut varautua paremmin? En tiedä, mitä olen tehnyt eritavalla kuin aikaisemmin, mutta tänä syksynä olen pyrkinyt vähentämään stressiä, liikkumaan enemmän ja tuplannut D-vitamiinin saannin. Tähän kun yhdistää muuten terveelliset elämäntavat ja oikeanlaisen ravinnon sekä muistaa rentoutua ja vähän herkutellakin, niin kaamos on selätetty. En tiedä toimiiko muilla, mutta minulla toimii.

Minun muuten piti viikonloppuna ripustella jo verannallekin valot, mutta enhän minä sitten ehtinyt. Viikonloppu oli taas niin täynnä ohjelmaa; töitä, asioiden hoitoa, opiskelua ja isänpäiväkahvittelua puolisoni isän luona. Siinä ne pari päivää taas hurahtivat ohi. Näin maanantaina onkin jo hyvä aloittaa seuraavan viikonlopun odottelu… :)

Kivaa viikon aloitusta!

Marraskuun tuntua

. 0 Kommentit .

Niin vaan pääsivät kukkaset sisälle suojaan pakkaselta, nimittäin pakkasmittari huiteli viikon aikana parhaimmillaan -10 asteessa. Minä jo arvasin, että talvi ei tullut jäädäkseen. Vesisade pyyhkäisi eilen lumet mennessään ja nyt marraskuu tuntuu oikeasti marraskuulta, ainakin pimeyden puolesta!

Viikonloppu hurahti taas nopeasti ohi. En muistanutkaan miten pyhäinpäivä vaikuttaa kauppojen aukioloaikoihin ja juuri silloin, kun olisin halunnut käydä kaikissa mahdollisissa erikoisliikkeissä, olivat ne kaikki suljettu. No, ensi viikonloppuna uusi yritys. Onneksi sentään meidän vakio brunssipaikkamme oli auki, ihan turhaan ei siis keskustaan suunnattu.

Kesän kauniisti palvelleet hortensiat pääsivät talvehtimaan.

Sunnuntaina viimeisteltiin meidän pihatyöt, nyt puput eivät pääse rouskuttamaan puunrunkoja ja terassikalusteetkin ovat nostettu varastoon. Sain myös idean vähän muuttaa huonekalujen paikkaa ja yhtä lipastoa taidettiin kantaa nyt toista kertaa yläkerrasta alakertaan. Täytyy myöntää, että se on kyllä kuin luotu tuolle nykyiselle paikalleen, ihan kuin sen olisi aina kuulunut olla siinä. Huonekalujen pyörityksen lisäksi, minulla on muutenkin ilmassa sellaista sisustuslevottomuutta ja remontointimielitekoja. Tiedätkö sellaisen tunteen, kun mikään ei näytä kivalta ja mieli tekisi myydä kaikki pois ja aloittaa sisustaminen kokonaan alusta…

Sateesta ja synkkyydestä huolimatta, iloa uuteen viikkoosi!

Kukat paperipussissa

. 0 Kommentit .

Huomasin, että minulla oli jäänyt julkaisematta verannan viimeiset syystunnelmat. Näiden kuvien jälkeen pelargoniat muuttivat talvehtimaan ja tunnelma vaihtui jo hieman talvisempaan suuntaan… myös talon ulkopuolella! :)

Tiedän, että ensilumen kiljuminen kaikkien kanavien kautta on todella raivostuttavaa, mutta minkäs teet. Valoisuus on niin tervetullutta, että se ansaitsee pienimuotoisen hypetyksen. Näyttää kyllä siltä, että loppuviikosta lumipeite on muisto vain ja pimeys ottaa taas vallan, mutta niin kauan kun lunta on, niin aion nauttia siitä. Tosin viikonloppuna tein viimeisiä pihatöitä räntäsateessa sormet ja varpaat kylmänä sekä märkänä ja täytyy myöntää, että en kyllä silloin nauttinut ulkona olemisesta, en sitten tippaakaan. Mutta työt tuli tehtyä ja nyt alkaa piha olemaan valmis talven tuloon. Tosin saunarakennuksen lumiesteet täytyy vielä tilata ja asentaa ja muutama pihakaluste siirtää varastoon, mutta muuten kaikki suuremmat työt ovat nyt tehty.

Kyselin Instagramin puolella, millaista sisältöä seuraajani haluaisivat nähdä enemmän Instagram -tililläni ja sain vastaukseksi, että sisustus ja taide tuntuisi kiinnostavan eniten. Haluaisin kehittää blogianikin ja tuottaa mielenkiintoisempaa sisältöä myös tänne, mutta ajankäyttö on tällä hetkellä sen verran rajallista, että olen joutunut hieman nipistämään blogin sisällöstä. Välillä olen miettinyt, että lopetan koko blogin ja muutan sivustoni puhtaasti taidettani tukevaksi sekä keskityn vain sosiaalisen median kanaviin. Olen kyseenalaistanut sen seikan, että tukeeko tämä blogi sitä, mitä oikeasti rakastan tehdä… Lopullista lopettamispäätöstä en ole vielä tehnyt.

Koska blogini ei ole kaupallisuuteen perustuva, enkä bloggaa minkään portaalin alla (en ole ikinä edes joutunut miettimään sellaista vaihtoehtoa), on tämä puhtaasti minun harrastukseni. Koska myös valokuvaus on rakas harrastukseni, en oikein keksi muuta kanavaa, jonka kautta voisin jakaa kuviani.

Hankalia asioita, joita olen joutunut viime aikoina punnitsemaan… :)

Näiden syksyisten kuvien myötä toivotan sinulle mukavaa viikon aloitusta! <3

Kaikkien aikojen katsotuin blogikirjoitukseni

. 0 Kommentit .

Jokin aika sitten sain yhteydenoton eräältä lehdeltä. Toimittaja oli huomannut tyynyn ompeluohjeen blogistani ja hän kysyi, haluaisinko ohjeeni julkaistavan joulun alla ilmestyvässä käsityölehdessä. No, mikäpä ettei, vastasin ja eilen tämä lehti sitten ilmestyi postilaatikkooni.

Laitoinkin siitä jo pätkän Instastoriesin puolelle, eli kyseessä oli Käsin tehty joulu 2017 -lehti, jonne myös minun ompeluohjeeni pääsi mukaan.

Tämä ompeluohje tyynynpäälliseen on kaikkien aikojen katsotuin blogikirjoitukseni.  Tein ohjeen joskus ihan hetken mielijohteesta ja en olisi uskonut, että siitä tulee niinkin katsottu. Olen saanut viestejä eri kanavien kautta, miten tällä ohjeella vähemmänkin ompelutaustaa omaavat, ovat onnistuneet ja ehkä myös innostuneet ompelusta.

Tällaisten ohjeiden tekeminen on minusta mukavaa ja olenkin niitä julkaissut aina silloin tällöin täällä blogin puolella. Toivottavasti niistä on iloa.

Mikäli innostuit tästä ohjeesta, niin käy myös katsomassa

Mukavaa viikonlopun aloitusta!

Yrttien säilömisvinkki

. 0 Kommentit .

Moikka ja kivaa kuluvaa viikkoa! Mietin hetken, että mikä sana olisi parempi kuin ”säilöä”, mutta en keksinyt… Mutta siis kysehän on nyt meidän mintuista, joita kasvatuslaatikoista löytyi tänä kesänä kaksi kappaletta. Minttu on monivuotinen ja herkkä leviämään ja sen vuoksi toinen minttu olikin minulla erillisessä ruukussa ja toinen kasvatuslaatikossa. Siirsin ruukussa olleen mintun talven ajaksi kasvatuslaatikkoon. Katsotaan, joudunko rajaamaan niille ensi kesänä uuden tilan vai siirränkö ne kokonaan omiin ruukkuihinsa, mikäli ne siis säilyvät talven yli hengissä.

Moni varmasti kuivaa minttua tai muita yrttejä ja varmasti tämä onkin yksi hyvä keino, mutta minä olen viime vuosina siirtynyt yrttien pakastamiseen. Olen pakastanut hyvällä menestyksellä minttua sekä erilaisia persiljoita. Koska käytän yrttejä pääasiassa smoothieihin, guacamoleen tai lämpimien ruokien maustamiseen, on pakastaminen osoittautunut melko käteväksi.

Yksinkertaisesti perkaan yrteistä lehdet irti ja laitan ne pakastuspusseihin. Vuosi sitten persiljaa tuli niin paljon, että osan sadosta vedin sileäksi tehosekoittimella. Tietysti yksi mainio tapa on tehdä jääpalamuotteihin valmiita yrttikuutioita, kun yrttisilppua laittaa esim. oliiviöljyn sekaan. Itseltäni jäisi ehkä sellaiset käyttämättä. Minä kun pakastan kaiken mahdollisimman ”käsittelemättömänä”.

Sellainen pieni vinkki näin torstain iloksi. Vinkki vaan taitaa tulla hieman myöhään, kun katsoo säätiedotteita… Tosin saman tempun voi tehdä myös lehtikaalille, mikäli siellä hankien keskellä vielä lehtikaalia pilkottaa.

Täällä meillä Kuopiossa ei vielä lunta näy, mutta ilmeisesti sellaista on viikonlopulle luvattu. Jee. :)

Iloisia yllätyksiä ja kiitollisuudesta

. 0 Kommentit .

Ajattelin tulla vielä moikkaamaan näin viikonlopun kynnyksellä. Viikko taas hujahti ohi. Tuntuu, että elän vieläkin syyskuussa, vaikka marraskuu jo kolkuttelee ovella ja eipä tuohon jouluunkaan enää kauaa ole. Bongasin muuten jo ensimmäiset kausivalot. Onko sinusta liian aikaista viritellä jo valoja? Itse taidan odotella marraskuulle ja joulukuussa laitan tähdet ikkunoihin. (Vaikka vähän jo mieli tekisi ripustella valoja eri puolelle taloa, ihan vaan sen tunnelman vuoksi.)

Osa muraateista on jo sisätiloissa, osa verannalla. Taidan viikonlopun aikana siirtää loputkin kokonaan sisätiloihin.

Itseasiassa ”marraskuu” kolkutteli eilen kirjaimellisesti meidän ovelle… Meillä on ollut hieman flunssaa ilmassa ja itsellänikin oli eilen melkoisen vetämätön olo, joka paikkaa kolotti ja päänsärky veti kulmakarvat kurttuun. Fiilis ei siis ollut kovinkaan korkealla, vaikka yleensä torstai-ilta on sellainen ”Ollaan ihan lähellä viikonloppua, jee!” -ilta. No. Siinä iltahämärässä ovikello soi ja oven takana minua odotti ihana yllätys. Naapurin rouva toi minulle puutarhastaan kukkakimpun, jonka hän oli kerännyt pakkasen tieltä pois. Itkuhan siinä meinasi tulla, kiittelin häntä ja kerroin, kuinka hän pelasti päiväni. :’)

Joskus ne pienet teot tai sanat, ovat niitä suurimpia. Olen itsekin huomannut ja kokenut tämän ja olenkin suunnattoman iloinen sekä kiitollinen kaikesta siitä palautteesta, mitä olen saanut. Vaikka ne ovatkin ihan pieniä juttuja, niin minulle ne merkitsevät hurjasti.

Vaikka maalaaminen onkin minulle vain ”sivutyö”, teen sitä intohimoisesti ja kyllä minun täytyy myöntää, että koen välillä paineita siitä, että ovatko tauluni riittävän hyviä tai täyttävätkö ne niille asetut kriteerit. Taitavia tekijöitä ja harrastelijoita on niin älyttömän paljon nykyään, että koen välillä jääväni jalkoihin. Jos tämä olisi ansiotuloni, niin sitten ehkä olisin hieman huolissani ja varmasti panostaisin enemmän osaamiseni markkinointiin, mutta sitten tästä kaikesta menisi ”maku”. Myös se perimmäinen syy, miksi maalaan tauluja, menettäisi merkityksensä. Se ei ole raha tai liukuhihnatyöskentely, vaan ikuisena esteetikkona haluan luoda jotain kaunista.

Nämä taulut lähtivät tällä viikolla uuteen kotiin. Varsinkin tuosta rantaa kuvaavasta taulusta sain hurjasti positiivista palautetta. kiitos!

Olen halunnut pitäytyä omassa tyylissäni ja tavaramerkkini on öljyväri, koska rakastan ja olen aina rakastanut sen tuomaa tekstuuria. Tekstuuri syntyy useista maalikerroksista ja tykkään maalata paksuilla väreillä. Tämän vuoksi tauluni kuivuvat hitaasti ja niitä ei voi ihan heti vaan ”nostaa kyytiin”. Tiedän, että monelle odotus saattaa olla liikaa, mutta tässä asiassa minun on hieman hankala joustaa. Hyvää kannattaa odottaa?

Öljyväreissä on jotain taianomaista, klassista, minua. Rakastan työstää öljyvärejä palettiveitsellä ja suurehkot teokset ovat selkeästi vahvuuteni. Rakastan muutenkin suuria teoksia, siis muiden tekemänä. Ne ovat vaikuttavia, niitä et voi ohittaa vaan ne pysäyttävät katsojansa väkisin. Minä jopa rakastan öljyvärien tuoksua (tätä ei sitten tarvitse käsittää väärin), samoin kuin mäntysuovan tuoksua, jolla puhdistan siveltimet. :) Rakkauteni öljyväreihin syttyi jo vuosia, vuosia sitten ja ensimmäisen öljyvärimaalauskurssin jälkeen se oli menoa. Terkkuja Marko-opelle, mikäli luet tätä. Olen myös todella kiitollinen siitä, että juuri sinä olit opettajani. :)

Mutta hei, ihanaa viikonlopun aloitusta. Niin, naapurin rouva oli muuten oikeassa, tänään aamulla skraapattiin ikkunat ensimmäistä kertaa tälle syksylle. Kyllä se on niin, että talvi se taitaa vaan tulla.

Puutarhan viimeiset

. 0 Kommentit .

Tiedän, että verantamme on esiintynyt blogissani aika paljon viime aikoina. Se on ehkä koko talon valoisin tila ja jotenkin pidän sen tunnelmasta sekä juurikin siitä valosta, joka siellä vallitsee. Verantamme ei ole kokonaan eristetty, mutta vielä näin lokakuussa siellä on melko lämmin tai ainakin lämpimämpi, kuin ulkona.

Kylvin tänä vuonna ensimmäistä kertaa kehäkukkia ja ne hassut kukkivat vielä tällä viikollakin.

Verannalla viihtyvät edelleen niin muraatit kuin pelargoniatkin. Muraattia minulla oli ulkona terassilla monessa asetelmassa ja nyt siirtelin niitä sisätiloihin pienempiin ruukkuihin. Hyvin nuo ovat selvinneet aiheuttamastani shokista, jospa saisin pidettyä ne hengissä talven yli.

Omenasato oli tänä vuonna runsas, mutta harmikseni omenat olivat rupisia ja ne maistuivat paremmin harakoille, kuin minulle. Jospa ensi vuonna olisi taas puhtaampi sato. Sain myös pelastettua muutaman laventelinoksan, mutta muuten yrtit ovat vielä kasvatuslaatikossa. Pitääkin muistaa napsia mintut parempaan säilöön ennen pakkasia ja siirtää timjami sisälle ruukkuun.

Joko puutarhan syystyöt alkavat olla tehty? Minä odottelen, että kaikki loputkin lehdet tippuvat. Haravoin aina enimmät pois ja viimeinen kerros ajetaan silpuksi viimeisen ruohonleikkuun yhteydessä. Hedelmäpuiden ympärille pitää vielä viritellä suojat, puput ovat kokemukseni mukaan aika nälkäisiä talvisaikaan ja ruusutkin täytyy vielä suojata jotenkin pakkaselta. Vinkkejä tähän viimeiseen otan mielelläni vastaan.

Sitten saakin talvi minun puolestani tulla! :)