Rosoisuutta ja lämpöä.
Siinäpä uusin maalaukseni. Häivähdys oranssia, persikkaa sekä kultaa. Tykästyin tähän tauluun kovasti, vaikka se onkin hyvin minulle "tyypillistä" tyyliä. Rosoisuutta yhdistettynä lämpimiin sävyihin, vastakohdat täydentävät toisiaan. Sellainen taulu tällä kertaa. Paletilla on nyt kevään sävyjen lisäksi mustaa,
Jokaisella pilvellä on hopeareunus.
Voi, tästä taulusta tuli kyllä jotenkin söpö. Se lähti jo matkaan kohti uutta, hyvää kotia. Tykästyin itsekin tähän tauluun kovasti, se on sellainen "pikkunätti", kooltaan 50 x 70 cm. Olen hamunnut kotiini tulppaaneja, niitä löytyy vähän joka kulmalta.
Kulta, sulla on maalia naamassa…
Sain hienovaraisen huomautuksen, että olisi ihan kiva, jos meidänkin seinillämme olisi tauluja. No niin. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä ja sitä rataa. Viime aikoina minun kaikki vapaa-aikani on mennyt enemmän ja vähemmän sivellin kädessä, siinä sivussa syntyi myös
Mistä kaikki sai alkunsa?
Ajattelin hieman kertoa itsestäni ja mistä kipinä kaikenlaiseen taiteiluun on syttynyt. Lähdetään siitä, että olen aina piirtänyt ja maalannut, siis aivan lapsesta saakka. Opin lukemaan 4-vuotiaana ja silloin aloitin itse kirjoittamaan ja kuvittamaan satukirjoja, hassu lapsi. Piirsin ja maalasin aina, kun
Valittamisesta.
Katsoin eilen Enbuske & Linnanahde Crewtä ja kyllä taas tuli muistutus siitä, että miksi ei pitäisi valittaa pikkumaisista asioista. Ohjelmassa haastateltiin Pekka Hyysaloa, kaikki varmasti tietävät hänen tarinansa. Häntä katsellessani oman elämäni vastoinkäymiset alkoivat tuntumaan ihan naurettavan pieniltä.
Minulla on työpöytä. Siis vihdoin ihka oikea työpöytä, jes jes! En ole vielä kertaakaan ehtinyt istahtaa sen ääreen, mutta ei se haittaa. Työpöytä on Ikeaa (plaaaaah) ja työtuolina toimii uudestaan verhoilemani Kilta-tuoli. Työhuone on vielä todella kesken. Siellä on